tiistai 19. helmikuuta 2013

Ultraa ja neuvolaa

Mä kävin viime torstaina (rv35+6) koko- ja synnytystapa-arvioultrassa (hui mikä sanahirviö O.O). Vauva oli arviolta 2,8kg silloin ja jos normaalisti kasvaa niin ainakin 3,5kg sit laskettuna-aikana. Keskikokoiseksi lääkäri luokitteli. Lapsivettä oli sen sijaan runsaasti, yli normirajojen, mutta asiasta ei enempiä puhuttu, enkä tajunnut siitä kysellä, mutta ei ilmeisesti sellaisenaan kovin vakavaa. Kanavaa oli jäljellä vielä n.3cm ja se oli kiinni vaikkakin pehmennyt.

Tänään (36+4) mulla oli sitten neuvola kolmen viikon tauon jälkeen ja paino oli ottanut hurjan harppauksen. Sitä oli kertynyt nyt 3,5kg eli yli kilo viikossa. Sokerirasitus here I come.. Aamulla sit sinne, YÖK! Hb oli kans hiukan taas vaihteeksi laskenut ja nyt sitä viikon yritän monivitamiinilla ja ruokavaliolla hoidella jos ei ole auttanut niin ens viikosta sit rautalisä. Vauvan syke oli hyvä ja mullakin verenpaineet ihan ok. Ajattelin, että rr olisi koholla, kun supistukset tuntuu paineena päässä melkeinpä enemmän ku mahalla :D Sf mitta oli nyt 33cm, eli sekin on kivunnut aiemmalta reitiltään keskikäyrän yläpuolelle.

Vauva ei ole laskeutunut yhtään mihinkään, eikä mitään merkkejä täten lähenevästä synnytyksestä ole.. Eipä tässä nyt toisaalta mikään kiirekkään ole vielä. Supistuksia kyllä tulee ja aika tujujakin ovat jo ajoittain, mutta ei mitään säännöllisyyttä havaittavissa. Odotellaan. :)

Mua ällöttää se sokerirasitukseen meno.. Onneksi sen saa nyt hoidettua nopeasti pois alta kun huomisaamusta oli vapautunut peruutusaika. Torstaina sit th soittelee, jos siinä on jotain poikkeavaa.. en jaksa uskoa. Uskon et suurin osa kertyneestä painosta on vain nestettä, koska turvotukset ovat lisääntyneet huomattavasti viime päivien aikana.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Synnytystoiveita

Tässä raaka versio (versio #1) synnytystoivelistastani, jota olen laatinut viikonlopun aikana. Kovin monet eivät moista tee ja jos toiveita esittävät on heillä niitä yleensä pari. Toivon, että kohdalleni osuu ymmärtäväinen kätilö, koska listani on nyt jo aika pitkä :D
Vielä siihen täytyy lisäillä jotain pitkittyneen synnytyksen varalta, koska se lienee pahin pelkoni. Varmasti muutakin lisättävää vielä tulee.

Synnytykseen lähtee mukaani lapsen isä sekä doula tukijoukoiksi.

Onko kukaan muu tehnyt vastaavaa? Tai huomaatteko jotain puutteita? 

Tahdon painottaa, että kyseessä on TOIVElista, ei minkäänlainen käsikirjoitus. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Voi olla mahdollista, että huudan epiduraalia heti kun pääsen ovista sisään :D



"SYNNYTYSTOIVELISTA
·        - Toivoisin, että minua hoitava kätilö luottaisi normaaliin fysiologiseen synnytykseen ja antaisi synnytyksen edetä omalla painollaan olosuhteiden mukaan.
·        - Haluaisin, että minulle esitellään selkeästi ja monipuolisesti käytettävissä olevia ”apuvälineitä” ja kivunlievitysmenetelmiä, koska muuten en osaa niitä pyytää.
·        - Haluaisin, että omaa aktiivisuuttani tuetaan ja siihen kannustetaan koko synnytyksen ajan.
·        - En halua kokea oloani potilaaksi tai sänkyyn sidotuksi vaan haluaisin liikkua mahdollisimman vapaasti koko synnytyksen ajan.
·        - Toivoisin, että meille annettaisiin synnytysrauha ja kaikki sisääntulijat koputtaisivat ensin.
·        - Haluaisin päästä mahdollisimman ”pitkälle” ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Erityisesti haluaisin välttää Cytotec-lääkettä ja epiduraalia.
·        - Mikäli ammeita on vapaana, haluaisin kokeilla sitä avautumisvaiheessa (vaihtoehtoisesti lämmintä suihkua).
·        - Haluaisin kokeilla fysiopalloa, synnytysjakkaraa synnytyksen aikana.
·        - Kylmää ja lämmintä haluaisin saada mahalle/selälle pyydettäessä.
·        - Haluaisin mahdollisuuden kokeilla vyöhyketerapiaa, akupainantaa, akupunktiota, syvähengitystä yms mikäli vain mahdollista.
·        - Mikäli synnytys vaatii toimenpiteitä, toivon, että niistä keskustellaan minun ja tukihenkilöideni kanssa.
·        - Haluaisin synnytyssaliin soimaan mahdollisesti mukanani tuomaa musiikkia, sekä hämärän valaistuksen.
·        - Toivoisin saavani lapseni syliin/vatsalleni heti syntymän jälkeen.
·        - Haluaisin pitää lasta ihokontaktissa jonkin aikaa ja mahdollisesti kokeilla ensi-imetystä ennen kylvetystä, punnitusta tms.
·        - Jos lapsemme kaipaa lääketieteellistä hoitoa, toivon isän olevan lapsemme kanssa koko ajan.
·        - Haluan imettää lastani ja toivon saavani tukea ja neuvoja siihen.
·        - Jos imetys ei lähde heti käyntiin haluaisin lastani mieluummin hörppäytettävän kuin annettavan maitoa pullosta.
·        - En halua, että lapsellemme annetaan tuttia, mikäli hän on kanssani/vierihoidossa.
·        - Jos synnytys sujuu mutkattomasti ja voimme vauvan kanssa molemmat hyvin, toivon mahdollisimman nopeaa kotiutusta."




perjantai 1. helmikuuta 2013

Suru

Eilen sain kuulla ihania vauvauutisia. Hyvä ystävä monen vuoden takaa sai kolmannen lapsen; Terveen ja oih, niin kauniin tyttövauvan. Eilen ihailin kuvaa facebookissa. Emme ole pitäneet yhteyttä lähiaikoina muutamaa viestin vaihtoa lukuun ottamatta, mutta yhteisten ystävien kautta olemme kokoajan olleet kartalla toistemme kuulumisista ja puolin ja toisin varmasti tiedämme kuinka paljon toinen välittää ja olemme toistemme ajatuksissa, vaikkei yhteyttä ahkerasti pidetäkään. Raskausajat ovat menneet päällekkäin ja kokoajan olen ollut tietoinen kuinka heillä Suomen toisen puolella sujuu, ja uskon heidän myös tietävän meidän kuulumiset.

Eilen toivoin voivani olla läsnä. Toivoin voivani jakaa heidän elämänsä onnellisimpia hetkiä heidän kanssaan. Ikäväkseni se ei ole mahdollista. Onnittelut sain kuitenkin toimitettua perille ihan henkilökohtaisesti. Toivotin onnea koko perheelle täydestä sydämestäni.

Hetki sitten sain puhelimeeni viestin. Tämä pieni enkeli on tänään jättänyt meidät. Hän on lentänyt toisten kaltaistensa luo ihan liian pian. Ihan liian vähän aikaa sai hän olla vanhempiensa ilona ja aurinkona.

Tämä vetää täysin sanattomaksi. Eihän sellaista vain tapahdu. Ei voi eikä saa tapahtua. Kunpa voisin tehdä tai sanoa jotain mikä veisi pois edes osan tuon perheen surusta. Kunpa voisin tehdä jotakin.. Nyt lähetän lähettipalvelun kautta kukkia tuolle pienelle enkelilapselle ja hänen perheelleen. Toivottavasti se kertoo kuinka he ovat ajatuksissani ja kuinka tekisin enemmän jos se olisi suinkin mahdollista.

En osaa kuvata tunnettani. Sanaton itku näkyy päälle päin.