Hei hei vuosi 2012..

.. en tiedä tuleeko tätä vuotta ikävä vai ei.

Tänä vuonna on sattunut ja tapahtunut paljon.. niin hyvää - kuin ei niin hyvää.

Tänä vuonna koen kasvaneeni ihmisenä, äitinä, ystävänä.. Olen oppinut itsestäni paljon uutta. Tärkeimpänä ehkä sen kuinka vahva voin olla niin halutessani. Kuinka en sorru, vaikka kaikki ympärilläni sortuu. Tietysti minulla on asiat vielä erittäin hyvin moneen muuhun verrattuna.

Pääasia on että tämä vuosi päättyy onnellisissa ja iloisissa tunnelmissa. Olen todella tyytyväinen elämääni. En voisi tällä hetkellä juuri pyytää enempää. Mikä tämän kaiken ja tämän vuoden tarkoitus on ollut, sitä en vielä osaa sanoa. Se varmasti selviää tulevaisuudessa. Ja se on ihan hyvä niin.

Olen oppinut ehkä jopa hieman kärsivällisyyttä. Odottamista. Kaiken ei ehkä sittenkään tarvitse tapahtua NYT HETI. Joskus on parempi, että se tapahtuu vähän myöhemmin.

Olen oppinut nauttimaan itsestäni ja omasta seurastani. Olen oppinut mitä todella tarvitsen ja ansaitsen. Olen oppinut vaatimaan. Olen oppinut ajattelemaan itseäni. Olen oppinut etten voi tehdä toista onnelliseksi ennen kuin teen itseni onnelliseksi.

Olen oppinut, että vaikka joku ei rakastakaan minua juuri niin kuin minä haluaisin, ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi minua silti juuri kaikella sillä mitä hänellä on. Olen oppinut ettei toista voi muuttaa, eikä toisen vuoksi voi muuttua. Muutoksen on lähdettävä meistä jokaisesta itsestä.

Olen oppinut, että pienessä hetkessä voi tapahtua asioita jotka jättävät jälkensä iäksi. Olen oppinut, että tämän voin aiheuttaa tietämättäni toiselle. Olen oppinut, että olen vastuussa teoistani ja sanoistani - vaikka olisin kuinka vihainen ja surullinen.

Olen oppinut myös paljon muista ihmisistä. Auttava käsi voi tulla sieltä mistä sitä osaat vähiten odottaa. Ymmärrystä sieltä minkä et tiennyt olevankaan. Ystävät muuttuvat, ja jos ymmärrän sen, ei minun tarvitse luopua heistä. Olen oppinut, että voimme tuijottaa samaa pilvenhattaraa ja nähdä ihan eri kuvion.

Olen oppinut antamaan anteeksi. Muille ja itsellenikin.

Olen oppinut paljon.

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!

Täydellinen elämä.

Kuten monet jo tietää, mun elämä on kaukana täydellisestä. Monilla kuitenkin tuntuu olevan kaikki niin ihanaa ja aurinkoista. Ainakin jos blogimaailmaa on uskominen. Usein nämä blogit ovat oikealla nimellä ja persoonalla kirjoitettuja tai päähenkilöt vähintäänkin helposti tunnistettavissa.

Ymmärrän kyllä, että kaikkea ei halua yleisesti jakaa elämästään, mutta mikä on ideana blogilla, jossa kaikki on niin täydellistä ja ihanaa. Ikinä ei mitään ikävää tai odottamatonta tapahdu. Lapset ovat kauniita, älykkäitä ja niin täydellisiä. Mies on niin huomaavainen, rehellinen, rakastava ja kohtelias ja niin täydellinen. Koti on aina siisti ja kuvat siitä on kuin suoraan sisustuslehden keskiaukeamalta. On rahaa, rakkautta ja kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Sitten kun halutaan sopia tähän täydellisen perheen muottiin niin hankitaan vielä se koira. Se koirakin on niin helvetin täydellinen että on sisäsiisti syntymästään saakka.

Miksi mä luen näitä blogeja? Miksi mä vaivaudun jos mua niin helkatisti ärsyttää.

Mä en siis oikeasti usko, että kenenkään elämä on niin täydellistä. Mä en usko että lapset ja miehet ja koirat koti on niin järjestyksessä kaiket päivät aamusta iltaan ja illasta aamuun, kun pitää antaa ymmärtää. Monet näistä seuraamieni blogien kirjoittajista ovat tuttujani, jotkut jopa kavereita tai jopa entisiä ystäviä. Useista tiedän, että elämä ei todellakaan ole niin ruusuista ja täydellistä kuin annetaan ymmärtää. On vain jokin selittämätön tarve antaa itsestään, perheestään ja elämästään sellainen kuva. Minulle herää kysymys miksi?

En minäkään jakaisi elämästäni näin paljoa jos blogia tunnistettavasti ja omalla nimelläni kirjoittaisin, mutta miksi kirjoittaisin jos en voisi kirjoittaa sitä mitä mielessäni oikeasti liikkuu?

Tällaista pohdin tänä iltana.

Terveisiä ei läheskään niin täydellisestä elämästäni :)

Kiitokset kommenttia jättäneille, saa aina hymyn huulille vaikkei ihan aiheeseen liittyisikään :D