keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Äitiysavustus

Tänään tuli äitiysavustus. Ainakin yhdessä asiassa Kela näyttää toimivan reippaasti. Vasta laitoin viikko sitten hakemuksen netin kautta menemään.  Otin avustuksen siis rahana, koska en kokenut äitiyspakkauksen sisältöä täysin tarpeelliseksi, plus uskon saavani enemmän tavaraa kasaan 140€:lla kirppareilta ja tarjousten perässä juoksemalla. Täten saan myös varmasti omaa silmääni miellyttäviä vaatteita ja tavaroita. Nyt käytännössä säästän tuon Ikean reissua varten, mistä siis tarkoituksena käydä noukkimassa pinnasänky ja lipasto vauvanvaatteille ja muille vauvan tavaroille.

Vielä on paljon hankkimatta, vaikka paljon olen shoppaillutkin. Vaatepuoli alkaa olla hyvällä mallilla, ja vaunut on hankittu. Tilausta amazon.co.uk sivustolle olen viritellyt jo pitemmän aikaa ja wish list alkaa olla sen pituinen.. siellä on tarpeellista ihan tuteista ja pulloista turvakaukaloon ja sitten kaikkea vähemmän tarpeellista kuten sitteriä ja leikkimattoa. Saapa nähdä mitä sitten loppujen lopuksi tulee tilattua. Taloudellinen tilanne ei anna periksi tilata ainakaan kaikkea kerralla. etenkään näin joulun alla. kun hankintalistaan lisätään vielä esikoiselle uusi sänky+patja ja toppahaalari plus hurjat joululahjatoiveet alkaa äidin kädet olla sidotut.

..mutta kuten olen jo miljoonasti todennut: Onhan tässä vielä aikaa! :)

Tänään rv 24+5 (piti tarkistaa viereisestä laskurista) :D

maanantai 26. marraskuuta 2012

Täydellinen elämä.

Kuten monet jo tietää, mun elämä on kaukana täydellisestä. Monilla kuitenkin tuntuu olevan kaikki niin ihanaa ja aurinkoista. Ainakin jos blogimaailmaa on uskominen. Usein nämä blogit ovat oikealla nimellä ja persoonalla kirjoitettuja tai päähenkilöt vähintäänkin helposti tunnistettavissa.

Ymmärrän kyllä, että kaikkea ei halua yleisesti jakaa elämästään, mutta mikä on ideana blogilla, jossa kaikki on niin täydellistä ja ihanaa. Ikinä ei mitään ikävää tai odottamatonta tapahdu. Lapset ovat kauniita, älykkäitä ja niin täydellisiä. Mies on niin huomaavainen, rehellinen, rakastava ja kohtelias ja niin täydellinen. Koti on aina siisti ja kuvat siitä on kuin suoraan sisustuslehden keskiaukeamalta. On rahaa, rakkautta ja kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Sitten kun halutaan sopia tähän täydellisen perheen muottiin niin hankitaan vielä se koira. Se koirakin on niin helvetin täydellinen että on sisäsiisti syntymästään saakka.

Miksi mä luen näitä blogeja? Miksi mä vaivaudun jos mua niin helkatisti ärsyttää.

Mä en siis oikeasti usko, että kenenkään elämä on niin täydellistä. Mä en usko että lapset ja miehet ja koirat koti on niin järjestyksessä kaiket päivät aamusta iltaan ja illasta aamuun, kun pitää antaa ymmärtää. Monet näistä seuraamieni blogien kirjoittajista ovat tuttujani, jotkut jopa kavereita tai jopa entisiä ystäviä. Useista tiedän, että elämä ei todellakaan ole niin ruusuista ja täydellistä kuin annetaan ymmärtää. On vain jokin selittämätön tarve antaa itsestään, perheestään ja elämästään sellainen kuva. Minulle herää kysymys miksi?

En minäkään jakaisi elämästäni näin paljoa jos blogia tunnistettavasti ja omalla nimelläni kirjoittaisin, mutta miksi kirjoittaisin jos en voisi kirjoittaa sitä mitä mielessäni oikeasti liikkuu?

Tällaista pohdin tänä iltana.

Terveisiä ei läheskään niin täydellisestä elämästäni :)

Kiitokset kommenttia jättäneille, saa aina hymyn huulille vaikkei ihan aiheeseen liittyisikään :D

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Riittävän hyvä vanhemmuus.

Eilen illalla jäin pitkäksi toviksi pohtimaan tätä uutta (?) käsitettä "riittävän hyvä vanhempi". Aiheesta löytyy kuulemma paljon kirjallisuutta ja nyt suuri aikomukseni olisi sitä etsiä käsiini seuraavalla kirjastoreissulla.

Nyt eron jälkeen on minulla tullut moneen otteeseen erittäin riittämätön olo. Parhaani yritän ja poden huonoa omaatuntoa silloin kun näin ei ole käynyt, mutta isitä huolimatta minusta tuntuu että esikoinen jää nyt todella vähälle huomiolle. Aiemmin talossa oli kaksi aikuista, joista toinen ehti vastailla kysymyksiin ja ihailla lego-rakennelmia silloinkin kun toinen siivosi tai laittoi ruokaa. Nyt olen vain minä yksin ja mun keksittymiskyvyllä ei tehdä kovinkaan montaa asiaa yhtäaikaa. Välillä kun tuntuu ettei onnistu se yksikään. Lisäksi tämä ainainen väsymys on todellinen koettelemus. Haluaisin olla ja viettää aikaa poikani kanssa. Haluaisin tehdä yhdessä enemmän ja käydä ulkona ja olla osallistuva äiti. Nyt vaan tuntuu että en jaksa. Mennään siitä missä aita on matalin. Liikoja ei saisi itseltänsä vaatia, mutta jos meidän yhteiset hetket päivän mittaan on aina vain sohvalla kirjan lukemista tai elokuvan katselua tai lautapelejä pöydän ääressä, ei se tunnu kovin monipuoliselta.

Olen nyt pyrkinyt rauhoittamaan yhden tunnin joka päivä ihan vain poikani kanssa oleiluun. Silloin teemme noita edellä mainittuja asioita, eikä mitään muuta samaan aikaan. Olen pienestä pitäen opettanut lapseni leikkimään myös yksin, joten hän viihtyy hyvin omissa oloissaankin ja jaksaa leikkiä itsekseen. Kuitenkin tuntuu, että välillä minun pitäisi olla siellä läsnä. Kuitenkin leikkiminen hänen kanssaan tuntuu todella teennäiseltä ja vaikealta minulle. Mielikuvituksemme ovat niin eri tasoilla kuten olettaa saattaa aina kun kyseessä on lapsi ja aikuinen. Lisäksi minulla ei ole mitään hajua, mitä 6-vuotiaat pojat haluavat leikeiltänsä. Kyllä nuo miespuoliset henkilöt ovat vain paljon nokkelampia ja sulava liikkeisempiä noissa miesten jutuissa, vaikka kyse olisi vain roboteilla leikkimisestä tai painimatsista sängyllä.

Tämän yhden tunnin toimintatuokion ei tietystikkään onnistu joka päivä, mikäli on kaupass akäyntiä, harrastuksia tai muita menoja. Nukkumaanmenohetki on kuitenkin meille sellainen yhteinen rauhoittumisen paikka. Silloin luetaan iltasatu, mikäli ollaan aikataulussa, eli sängyssä ennen kahdeksaa. Mutta vähintäänkin kysellään päivän kuulumiset ja annetaan pusut ja halit ja toivotetaan hyvät yöt pitkän pitkällä rimpsulla, monella eri kielellä kuten on aina tehty :) Ne on niitä meidän hetkiä. Äiti ja poika-hetkiä.

Olen niin väsynyt olemaan väsynyt.

Harmittelen poikani puolesta kun nyt aikuisen huomio jää hänelä paljon vähemmälle kuin silloin kun talossa oli kaksi aikuista. Kuinka käy kun pikkusisko syntyy? Taas hänen saamansa huomio vähintäänkin puolittuu.. todennäköisesti vauva vaatii ajoittain paljon enemmänkin. Ja äidin väsymys taas moninkertaistuu. Minusta tulee entistä ärhäkämpi, heikkohermoisempi ja lyhyt pinnaisempi.

Voiko minusta riittää tähän kaikkeen..?

tiistai 20. marraskuuta 2012

Neuvolakuulumisia..

Käväisin tänään (rv23+4) neuvolassa (yksin tällä kertaa) ja siellä oli normaalin terveydenhoitajan sijasta joku outo ja sen opiskelija. Oletettavasti puhuttiin siis vain ja ainoastaan fyysisestä terveydestä. Varoittelivat kyllä, että meidän oma th voi olla pitkäänkin poissa. Tosi harmi. Enkä voi olla miettimättä, että mitä hänelle/hänen lähipiirilleen on käynyt. Sitähän en varmasti koskaan saa tietää.

Neuvolassa kaikki oli hyvin. Paino oli taas noussut.. ihan liikaa.. Tosin söin juuri ennen neuvolaan menoa ja mulla oli enemmän vaatetta päällä kuin aiemmilla kerroilla.. Selittelyn makua, tiedetään.. Musta tulee norsu.. Verenpaine oli korkeampi myös kuin aiemmilla käynneillä. Hempat olin viime kerran laskun jälkeen saanut nyt kuriin ja olivat noussee 112->127. Ja ihan pelkällä ruokavaliolla. Tästä olen ylpeä. :) Ruisleipää, satunnaisesti muutama siivu maksamakkaraa, paprikaa, pinaatti, parsakaalta.. Lisäksi appelsiinimehua tms c-vitamiinipitoista tukemaan raudan imeytymistä ja maitotuotteet pois rautapitoisilta aterioilta. Toimii! :) Sf-mitta otettiin myös ekaa kertaa ja se näytti 19cm. Sydänäänet 140-150 ja liikkeet ++.

Sain myös Kela-paprut mukaan ja raskaustodistukset. Paperit sitten täytinkin netin kautta kaikki ja täytyy vaan se todistus sinne vielä toimittaa perästä päin.

Painoa lukuunottamatta siis kaikki vallan mainiokkaasti etenee..ja toivottavasti jatkuukin samaan malliin.. :)

Mulla on eilen ja tänään ollut sietämätöntä päänsärkyä. Olen yrittänyt nukkua sitä pois. Auttaakin hetkellisesti. Heräämisen jälkeen on n.1h särytöntä aikaa ja sitten se palaa takaisin. Panadolia kokeilin tänään kun alkaa jo hermo mennä, mutta ei siitä mitään apua ollut. Nenän limakalvot tuntuvat aroilta, että mahtaa olla jotain flunssanpoikasta puskemassa päälle ja siitä johtua päänsärkykin. Tänä iltana menen aikaisin nukkumaan ja toivottavasti huomenna särky ei enää palaa.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Materialistin onnea :)

Tänään tuli paketti postissa, tai itse asiassa kaksi. Ensimmäinen oli pehmeä ja sisälsi Villervallan vaatteita, enimmäkseen esikoiselle, mutta jotain pientä jo tulokkaallekin. Toinen paketti oli kova. Siellä on joku erikoisliukuri. Nämä kaikki siis pukinkonttiin kunhan äiti on saanu hipelöidä riittämiin.

Vaunut (käytetyt Emmaljungan yhdistelmät) on meillä nurkissa pyörinyt nyt parisen viikkoa. Huomaan aina ohikulkiessani hypisteleväni niitä. Voi kun niitä pääsisi pian jo kokeilemaan :)

Vaaville olen ostanut vaatteita jo ihan hyvän määrän. Talvipuku koossa 50-56 vielä uupuu. Äippäpakkauksen pukuja on kirppareilta tarttunut mukaan jo kaksikin, mutta onhan ne ihan liian isoja vielä tänä talvena pikkuiselle. Nyt on sitten tullut hankittua ultran jälkeen pinkkiä ja punaista ja yksi mekkokin isoveljen toimesta. Uskon että vaatteilla jo alkuun päästäisiin, mutta täytyyhän sitä jotain vielä ostella. :)

Muut hankinnat onkin sitten vielä tekemättä ihan kokonaan.. Ei ole pinnasänkyä, ei hoitopöytää.. Ei sitteriä tai muutakaan viihdykettä. Kokoajan ajattelen, että onhan tässä vielä rutkasti aikaa.. onhan tässä tosiaan vielä, mutta sillä ajalla on tapana vaan huvet ajohonkin..

Tulevalle isälle täytyy antaa pisteitä siitä, että on antanut mun vapaasti valita vaatteita ja vaunut (tai siis on ollut valinnoistani samaa mieltä) ja on mukisematta maksanut kaikesta puolet :) Jotain hyvääkin siinä siis on. :) Nyt sitten bongasin käytetyn kehdon internetin syövereistä ja odottelen nyt innolla että tuleva isäpappa tulee illalla kylästelemään, että nään saanko sen puhuttua moisen "turhakkeen" hankintaan. Se pinnasänky kun on siitäkin huolimatta ostettava. Vaikkakin sen hankintaa voi toki lykätä vähän pidemmälle.

Mä pääsen tänään katsomaan Twilight - Aamunkoi osa 2. Tätä hetkeä on odoteltu ja lput ostettu jo silloin kun ne tuli ennakkomyyntiin. En ole tainnut koskaan käydäkkään katsomassa mitään elokuvaa sen ensi-ilta päivänä..

Että tällaiset materialismikuulumiset tällä kertaa :)

Muoks. Ja tänään tosiaan rv23+0  :) <3

Muoks muoks. Tuli vielä kolmas ja neljäskin paketti postin mukana, pehmeää esikoiselle kolmannessa. Poika on toivonut jumpsuitia ja nyt sai sellaisen. Menee heti käyttöön, ei kaiken kanssa malta odottaa jouluun.. :D Neljännessä pari PO.Pin bodya pikkuiselle, käytettyjä :)

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kaikki hyvin! :)

Pitkästä aikaa täällä taas. :)

Kaikki alkaa olla oikein mallikkaasti. Pahimmat draamat on nyt toivottavasti elettyä elämää ja alkaa taa jonkinlainen tasapaino löytyä tähän meidänkin arkeen.

Ukko on edelleen ulkoruokinnassa, eikä takaisin ole paluuta. erouutiset on jaettu lapsen kanssa, joka otti ne yllättävän hyvin vastaan, vaikkei ehkä vielä olekaan ihan tajunnut tapahtumien todellista merkitystä. Uusi asunto löytyi miehelle ensikuun alusta ja siihen saakka saa punkkailla kaverinsa nurkissa, eli ei ihan kadulle kuitenkaan ole joutunut. Tavarat on meillä vielä, että ehkä se todellisuus iskee sitten paremmin niin itselle kuin lapsellekin kun on tavarat haettu ja muutettu.. Itse kyllä odotan vain innolla, että saan lisää tilaa omille ja ainaisesti lisääntyville vauvan tavaroille ja tarvikkeille. :)

Mulla on mieliala pysynyt korkealla lähipäivinä. Taitaa alkuraskauden mielialan vaihtelut alkaa jäämään viimein taa :) Musta tuntuu monilta osin, että elämä hymyilee. Nyt asiat on hyvin. Nautin kotona olosta. Nautin omasta ajasta. Nautin lapsen kanssa vietetystä ajasta. Nautin kavereiden seurasta (vaikkei sitä luksusta olekkaan tarjolla ihan riittävän usein). Nautin raskaudesta.

Tästä voi siis jo päätellä, että raskaus on sujunut hyvin ilman ongelmia. Paino on noussut terkkarin mukaan sopivasti, mun mielestä liikaa. Masu alkaa näyttää vauvamasulta pikkuhiljaa, eikä enää sellaselta läskipötsiltä kuin tähän saakka. Vauvan liikkeet tuntuu päivä päivältä kovempina ja eilen illalla kun makoilin selälläni näin jo mahan kohoilevan iskujen tahdissa <3 Myös tuleva isä on pariin otteeseen päässyt kokeilemaan tulokkaan potkuja. Isoveljen kärsivällisyys ei ole riittänyt odotella liikkumatta :)

Rakenneultrassa käytiin viime viikolla ja kaikki oli hyvin. Ultraava lääkäri oli töykeä, joten siltä osin jäi vähän huono maku suuhun. Kaikki tarvittava löytyi ja näytti normaalilta. Sieltä näyttäis olevan tulossa pikkusisko <3