Mitäs menit kehuskelemaan..

Heti se kostautuu kun menee kehumaan et saa yönsä nukuttua rauhassa ja jopa ilman vessareissuja. Viime yönä en ookaan sit juuri nukkunut. On ollut kipuja ja ahdistusta, puristusta ja nipistystä ihan jokaisessa mahdollisessa paikassa. Lisäksi neiti päätti jumppailla jonkun sukkapuikon kanssa mun sisällä melkeenpä taukoamatta klo 24-05 välisen ajan. Sit ku viimein sain nukahdettua viiden jälkeen, kömpi esikoinen mun viereen 5.30 ku oli nähnyt pahaa unta. Sit siinä sain aikani sitä suostutella takas nukkumaan ku se ois jo halunnu nousta ylös.. Hain sit panadolia tässä kohtaa ja sen voimalla sain taas unen päästä kiinni, mutta tunnin ehdin nukkua ennen ku kello soi.. Ei enää yhtään tällaista yötä mulle kiitos. Mä arvostan mun yöunia niin paljon, mut pakko kai niistä on oppia jo pikkuhiljaa luopumaan osittain :( Ei voi muuta sano kun onneks olen ottanut varaslähdön äitiyslomaan ja sain sit pari tuntii ladattua esikoisen eskaripäivän aikana.. Huoh..

Äitinä olon ja äidiksi tulon ihanuuksia..

Mä olen näköjään taas vajonnut blogihiljaisuuteen. Hengissä kuitenkin ollaan ja yhtenä kappaleena.

Tän kuukauden aikana on taas ehtinyt tapahtua yhtä sun toista, mutt atoisaalta taas mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.
Mä olen saanu juhlistaa äitinä oloa 7 vuoden merkkipaalun muodossa, eli esikoinen täytti vuosia. Lähinnä siitä tuli mulle erittäin vanha olo. Olen erittäin kiitollinen lapsestani ja en voisi elämältä mitään muuta toivoa. Äitinä olo on ihan parasta. Mä olen nauttinut todella paljon siitä että saan jakaa arkeni jokaisen päivän tuon höpönassun kanssa (vaikka just nyt se kiljuu tuolla sydämensä kyllyydestä kun nukahti eskaripäivän jälkeen ja jouduin herättämään kesken unien). On ihana huomata käytösmalleja ja arvoja joita olen lapselleni opettanut ja nyt hän itse niitä käyttää ja tuo ilmi. Vaikkei kaikki aina menekään niin kuin elokuvissa ja lapsi harvemmin toimii niin kuin ajatus, on elämä lapsen kanssa kuitenkin niin ihanaa. En osaa kuvitella yhtään missä olisin tai millainen aikuinen minusta olisi kasvanut, ellen olisi saanut tulla lapseni kasvatettavaksi jo parikymppisenä. Mun on aina ollut erittäin vaikea ymmärtää ikäisiäni lapsettomia. Kuinka he saavat elämänsä kulumaan ja mitä ovat ne asiat jotka heille tuovat nautintoa? Paremmin kuin hyvin olen kuitenkin lähivuosina oppinut, että se ei ole jokaisen oma valinta.

Nyt minusta on tulossa viimein äiti uudestaan. Toisen kerran. Välillä olen pakahtua onnesta asiaa ajatellessani, välillä minut valtaa pakokauhu. Lieneekö raskaushormooneillakin sormensa pelissä. Ehdottoman varma olen kuitenkin siitä että se on pelkästään hyvä asia. Tulen antamaan kaikkeni ja tekemään parhaani. Pakko on vain toivoa, että se riittää.

Jouduin jo synttärien kynnyksellä punnitsemaan lasten välistä tärkeysjärjestystä kun jouduin tiheiden, kivuliaiden supistusetn vuoksi osastolle yhdeksi yöksi, eikä tietystikkään mitään takuita ollut että pääsisin seuraavana päivänä kotiin ja juhlia esikoiselleni järjestämään. Jokin sisälläni sanoi, että vauvalla on kuitenkin kaikki hyvin ja minun tulisi olla kotona esikoiseni luona. Hänen ei kuulu joutua viettämään yhtään syntymäpäivää ilman äitinsä läsnäoloa. Toisaalta linjalla oli myös toisen lapseni terveys. Vaikka tunne olikin vahva kaipasin silti toisen ihmisen varmistusta asiaan ja aikani osastolla tapeltuani pääsin lääkärille yhden yön jälkeen, vaikka hän oli jo aamulla päättänyt, että minun tilanteeni tarkistetaan vasta sitä seuraavana päivänä. Vaihtoehtoisesti olisin voinut lähteä sairaalasta omalla vastuulla, ilman lääkärin tarkastusta, mitä en kuitenkaan halunnut sitten tehdä. Loppu hyvin kaikki hyvin. 5 tuntia säännöllisiä ja kipeitä suppareita ei ollut aikaansaanut suurempaa kypsymistä kohdunsuulla, joten sain lääkärin siunauksella lähteä kotiin. Lupauduin muutamaksi päiväksi vuodelepoon joka jäi kyllä synttäreiden vuoksi toteutumatta, mutta kyllä mä nyt yritin kuitenkin ottaa aiempaa rauhallisemmin.

Nyt on olo tasaantunut, supistukset vähentyneet muutamaan hassuun per päivä ja muutenkin olo on taas ihan mitä mainioin. Liitoskipuja ja muita nipistelyjä ja nippailuja toki on, mutta enpä nyt niistä kävisi kovasti valittelemaan. Yöni saan päänsäntöisesti nukku edelleen ilman ylimääräisiä vessareissuja tai muita heräilyjä. Hengästymistä on toki havaittavissa entistä useammin. Toinen lonkka vaivaa myös ajottain - nivelten löystymistä lienee.

Mieliala on pääsääntöisesti myös ollut korkealla, joskus jopa huolestuttavan korkealla. Innolla odottelen tulevaa ja nautin kotona olosta. Äitiysloma alkaa virallisesti ensi viikon perjantaina, mutta tämä varaslähtö kotona oleiluun on tullut kyllä tarpeeseen. Ei ole kyllä kaiken sen kärsimyksen väärti käydä töissä loppuraskaudessa :D Paljon mieluisampaa tämä oloista ja tuntemuksista nautiskelu.

Aloittelin viime viikolla äitiysjoogaa ja siellä nyt ajattelin käydä kerran viikossa ainakin muutaman viikon, mikäli vointi sen vain sallii. Hengitysharjoituksiahan tuo enimmäkseen pitää sisällään, eli ei siitä haittaa ainakaan voi olla tulevaa synnytystä ajatellen.

Tästäpä aasinsiltana synnytykseen. Sillekin olen nyt jo uskaltanut muutaman ajatuksen uhrata ja uskaltanut jo ehkä hieman haaveilla normaalista alatiesynnytyksestä. Toki minulla on vielä 14.2. ultra, jossa tehdään synnytystapa-arvio ja tarkistellaan vaavin koko. (Oli muuten rv31+6 arvio 1939g, kun synnärillä ultrasivat.) Eli voihan tuolta vielä jotain yllättävää sektioon johtavaa löytyä, mutta se on sitten sen ajan murhe. Ehdottomasti haluaisin normisynnytyksen ja senkin mielellään ilman mitään käynnistyksiä.

Tein Doula-varauksen. Päädyimme siihen lopputulokseen, että vaikka lapsen isä suunnittelee tulevansa synnytykseen mukaan, pyydämme silti mukaan myös doulan. Tuli minulle uutena tietona, että doula ja isä voivat olla molemmat synnytyksessä mukana ja kun tämän kuulin niin ehdottomasti doulan sitten mukaan halusin. Pyyntö on nyt laitettu eteenpäin ja toivottavasti sieltä pian jotain kuuluu, koska viikkoja on jo aika monta kasassa ja olisi mukava heitä (nimetään aina kaksi per äiti) ennen synnytystäkin jo ainakin kerran mielellään pari.

Hei hei vuosi 2012..

.. en tiedä tuleeko tätä vuotta ikävä vai ei.

Tänä vuonna on sattunut ja tapahtunut paljon.. niin hyvää - kuin ei niin hyvää.

Tänä vuonna koen kasvaneeni ihmisenä, äitinä, ystävänä.. Olen oppinut itsestäni paljon uutta. Tärkeimpänä ehkä sen kuinka vahva voin olla niin halutessani. Kuinka en sorru, vaikka kaikki ympärilläni sortuu. Tietysti minulla on asiat vielä erittäin hyvin moneen muuhun verrattuna.

Pääasia on että tämä vuosi päättyy onnellisissa ja iloisissa tunnelmissa. Olen todella tyytyväinen elämääni. En voisi tällä hetkellä juuri pyytää enempää. Mikä tämän kaiken ja tämän vuoden tarkoitus on ollut, sitä en vielä osaa sanoa. Se varmasti selviää tulevaisuudessa. Ja se on ihan hyvä niin.

Olen oppinut ehkä jopa hieman kärsivällisyyttä. Odottamista. Kaiken ei ehkä sittenkään tarvitse tapahtua NYT HETI. Joskus on parempi, että se tapahtuu vähän myöhemmin.

Olen oppinut nauttimaan itsestäni ja omasta seurastani. Olen oppinut mitä todella tarvitsen ja ansaitsen. Olen oppinut vaatimaan. Olen oppinut ajattelemaan itseäni. Olen oppinut etten voi tehdä toista onnelliseksi ennen kuin teen itseni onnelliseksi.

Olen oppinut, että vaikka joku ei rakastakaan minua juuri niin kuin minä haluaisin, ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi minua silti juuri kaikella sillä mitä hänellä on. Olen oppinut ettei toista voi muuttaa, eikä toisen vuoksi voi muuttua. Muutoksen on lähdettävä meistä jokaisesta itsestä.

Olen oppinut, että pienessä hetkessä voi tapahtua asioita jotka jättävät jälkensä iäksi. Olen oppinut, että tämän voin aiheuttaa tietämättäni toiselle. Olen oppinut, että olen vastuussa teoistani ja sanoistani - vaikka olisin kuinka vihainen ja surullinen.

Olen oppinut myös paljon muista ihmisistä. Auttava käsi voi tulla sieltä mistä sitä osaat vähiten odottaa. Ymmärrystä sieltä minkä et tiennyt olevankaan. Ystävät muuttuvat, ja jos ymmärrän sen, ei minun tarvitse luopua heistä. Olen oppinut, että voimme tuijottaa samaa pilvenhattaraa ja nähdä ihan eri kuvion.

Olen oppinut antamaan anteeksi. Muille ja itsellenikin.

Olen oppinut paljon.

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!

Lomille lomps!

Me suunnataan huomenna reilu 500km päähän mun vanhempien luo joulun viettoon, joten tulin toivottelemaan tänne kaikille  

OIKEIN IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUA!! 

(kuva lainattu)

 

 

 

 

 

 

..kun en varmaan ennen pyhiä enää ehdi tänne rustailemaan.

Neuvolakuulumiset (rv27+5) tähän jouluhehkustusten lomaan, eli mulla oli tuo neuvolalääkäri ja meillä on pikkuisen kanssa kaikki hyvin. Lisääntyneet ja ajoittain hieman kivuliaat supparit aiheuttivat huolta hieman niin lääkärille kuin minullekin (jäädään seurailemaan), mutta muuten on kaikki vallan mainiokkaasti. Painokin oli noussut edellisestä käynnistä vain 800g :) Sf-mitta kasvaa omalla alakäyrällään ja oli nyt 24cm.

Lomaa on meillä 7.1. saakka, joten mitään tarkkoja aikatauluja ei ole kotiin paluun suhteen tehty ja täten reissu voi kestää kolme päivää tai kolmanteen päivään ;) Yleensä mun hermo ei kestä äitiä kovin pitkään. Katsotaan mihin mestarisaavutuksiin päästään tällä kertaa :)

Osa paketeista on jo autoon pakattu (sellaiset jotka eivät pakkasesta välitä) ja loput odottavat huomista ja esikoisen kouluun menoa. Sillä välin saan pakata niin lahjat kuin muutkin tavarat rauhassa autoon ja heti eskarin päätyttyä nostamme kytkintä. Joululoma - kyllä sitä onkin odotettu.

Muistakaahan kaikki nyt lepäillä ja huilailla kun kerrankin luvan kanssa saa!

Toivottavasti saatte kaikki muutkin viettää joulun rakkaintenne parissa, se on joulussa parasta!

HYVÄÄ JOULUA!! <3

Haaste ja tunnustus :)

Kiitos Silmu haasteesta!! :) Yritänpäs vastailla :)

Säännöt:
1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

 

 

Silmun kysymykset:  

 

 

1. Mikä on parasta mitä sinulle on tänä päivänä tapahtunut? - Lapseni sanoi minun olevan paras äiti ikinä <3

2. Kuka tai mikä sai sinut viimeksi hymyilemään? - Tämä haaste, joku muistaa minua ja blogiani :)

3. Kuvakysymys: Jos pääsisit tältä istumalta minne tahansa maailman kolkkaan helposti ja vaivattomasti, minne menisit/matkustaisit? (tässä kohtaa unohdetaan kaikki rajoitteet, lapsenhoidot, yms..) Jos mahdollista lisää tähän kohtaan kuva paikasta, jonne menisit. 

- Keniaan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? (ja perustelu halutessasi) - Delfiini

5. Juhlapyhiä on vuoden mittaan monenlaisia - mikä on suosikkijuhlapyhäsi? Entäs onko sinulla perinteitä liittyen tähän suosikkijuhlapyhään? - Uusi vuosi, saa aloittaa ihan luvan kanssa aina puhtaalta pöydältä jos siltä tuntuu. Perinteitä ei ole.

6. Suosikkiurheilulaji tai mieleisin tapa harrastaa liikuntaa? - Ratsastus

7. Luettele neljä asiaa, jotka ovat elämässäsi oikein hyvin ja joihin olet tyytyväinen. - Minulla on lapset, terveys, koti ja rakkautta.

8. Lempijuoma kaikista maailman juomista... - Energiajuoma :D

9. Jos sinun pitäisi vaihtaa nimesi, mikä olisi uusi nimi ? Perustelutkin voit kertoa, jos haluat. - Tähän en osaa vastata. En ole koskaan asiaa miettinyt ja kai tuo nimi on minulle niin suuri osa identiteettiä, etten osaa edes leikillään kuvitella muuttavani nimeäni. Laitetaan huonon mielikuvituksen piikkiin.

10. Paras lomamuisto? - Parasta lomassa on yleensä se odotus. Kun ei tiedä vielä mitä on tulossa (jos on siis reissuun lähdöstä kyse) ja kuinka todellisuus vastaa odotuksia. Se jännitys :)

11. Kuvakysymys: Liitä tähän kohtaan vastaukseksi kuva, joka saa sinut hyvälle tuulelle. Kerro vielä miksi kuva saa sinut hyvälle tuulelle :)  ?

 

 - Ei varmaan tarvitse perusteluita. Positiivinen ajattelu toimii aina :)

11 kysymystä haastetuille:

1. Jos saisit valita minkä vaan taidon, minkä haluisit (esim. pianon soittaminen, lentäminen tai ruuan laittaminen)?

 

 2. Lapsuuden unelma-ammatit?

 

 3. Jos saisit olla päivän joku toinen henkilö, kuka olisit? Miksi?

 

 4. Kallein hankintasi viimeisen puolen vuoden aikana?

 

5. Löytyykö kaapistasi vaate, jota et käytä mutta jota et myöskään halua heittää pois? Miksi säilytät sitä?

 

6. Elätkö unelmaasi vai unelmoitko elämääsi? Perustele.

 

7. Oletko urbaani city ihminen vai nautitko maaseudun rauhasta?

 

8.  Minkä asian muuttaisit maailmassa? Miksi?

 

9.  Musta vai valkoinen? 

 

10. Oletko joskus tehnyt jotakin sellaista, mitä uskot katuvasti lopun elämääsi?

 

11.  Mikä kuva kuvastaa olotilaasi parhaiten juuri nyt? Lisää alle ja perustele. 

 

Haastan seuraavat: (yritin katsoa sellaisia, jotka eivät olisi haastetta vielä saaneet. Vaikeaa! ja jätin suosiolla huomioimatta tuon 200 lukijan rajan..)

Lapsi rukousten. Pyykkivuoren Prinsessa

Here There Be Tygers Tyger

Pettävällä jäällä Kaipaava 

Bellywish Belly

Uusia askeleita miraana

Yhden viivan nainen naley

Meille vauva Toiveikas

Entä jos ei? Odotellen

Wanted: Ma(ha-a)sukki tuuba

Hullu toivoo toista Layla

Miksette hanki koiraa Ainu

Ajattelin samaan hurauttaa tunnustuksen, jonka olen saanut jo aikoja sitten, enkä ole vain saanut aikaiseksi tehtyä yhtään mitään. Kiitos Silmu ja Layla!!

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla

3. Kopioi Post it- lappu ja liitä se blogiisi

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Minulta tunnustus lähtee seuraaville bloggaajille (ja nyt en enää jaksa selailla kuka sen on jo saanut ja kuka ei :) ):

Lapsi rukousten. Pyykkivuoren Prinsessa

Pettävällä jäällä Kaipaava
Uusia askeleita miraana

Odottavan aika OA 

Pikku pupua odottaen... Pupu

Mielellään saa liittyä lukijoihin tai jättää puumerkkiä, että tietäisin ketä täällä käy lukemassa. Olisi hieman helpompaa vastaisuudessa myös nämä nimeämiset :) <3 Ihanaa viikonlopun jatkoa!!

  

Odottavan aika..

Taas on reilu viikko vierähtänyt. Eilen alkoi 27. raskausviikko. Niin se aika vain kulkee eteenpäin. Tässä raskaudessa on aika kulunut huomattavasti paljon nopeammin kuin ensimmäisen aikana. Silloin sitä vain odotti odottamasta päästyään ja sitten taas vaan odotti. Ja onhan se odottavan aika pitkä. Silloin olin selvillä joka päivä raskausviikoistani tarkalleen. Hyvä etten laskenut tunteja ja minuutteja laskettuun aikaan. Kaikkeen siihen laskemiseen ja odottamiseen olinkin sitten jo raskausviikon 30 paikkeilla niin kypsä, ettei mua kestänyt ystävätkään kuunnella. Tietysti ajankulkua hidasti kaikki lukuisat vaivat, joiden vuoksi makasin välillä osastolla ja jos olin kotona, niin mitään ei kuitenkaan juuri saanut tehdä.

Tässä raskaudessa on kaikki sujunut alusta asti ongelmitta. Jopa alkuraskaudessa vaivannut akne on nyt hyvää vauhtia väistymässä ainakin kasvoilta. Selässä näppyä on vielä jonkin verran. Muita vaivoja ei ole ollut ja toivottavasti ei tulekaan. Nyt on viime päivinä alkanut tuntumaan kiristävää, ahdistavaa tunnetta ylävatsalla. Ihan kuin siellä jokin painaisi tai olisi syönyt aivan liikaa. Kohtu ei kuitenkaan sinne asti vielä yllä, eli lapsi se ei ole :) Taitaa olla nuo sisuskalut jotka siirtyvät kasvavan pienokaisen tieltä uusiin korkeuksiin. Tätä en kuitenkaan miksikään vaivaksi laskisi, koska onhan se nyt kumma jos ei raskauden aikana mitään tuntemuksia olisi.

Esikoinen pitää äidin kiireisenä ja olemmekin nyt nauttineet täysin siemauksin pitkästä viikonlopusta. On nukuttu pitkään (ainakin äiti), syöty hyvin ja käyty vähän shoppailemassakin. Jokaiselle jotakin periaattella sai tuleva pienokainen pari bodya ja housut, esikoinen t-paitoja ja sukkia ja äiti uuden hupparin. Lisäksi ostin tänään ruokakauppareissulta pojalle vaihtohanskat ja itselleni pitkiksiä. Kumpikin saatiin myös uudet pipot. Olin järkyttynyt siitä kuinka kalliita pipot on; 35€ aikuisten pipoista halvimmat. Jonkinlaista lämpöä pipolta kuitenkin vaadin, mutta kyse ei mistään kovin kalliista merkeistä, koska ihan markettivalikoimasta kyse. No eipähän meillä tänä talvena päitä palele.

Äitiysavustus

Tänään tuli äitiysavustus. Ainakin yhdessä asiassa Kela näyttää toimivan reippaasti. Vasta laitoin viikko sitten hakemuksen netin kautta menemään.  Otin avustuksen siis rahana, koska en kokenut äitiyspakkauksen sisältöä täysin tarpeelliseksi, plus uskon saavani enemmän tavaraa kasaan 140€:lla kirppareilta ja tarjousten perässä juoksemalla. Täten saan myös varmasti omaa silmääni miellyttäviä vaatteita ja tavaroita. Nyt käytännössä säästän tuon Ikean reissua varten, mistä siis tarkoituksena käydä noukkimassa pinnasänky ja lipasto vauvanvaatteille ja muille vauvan tavaroille.

Vielä on paljon hankkimatta, vaikka paljon olen shoppaillutkin. Vaatepuoli alkaa olla hyvällä mallilla, ja vaunut on hankittu. Tilausta amazon.co.uk sivustolle olen viritellyt jo pitemmän aikaa ja wish list alkaa olla sen pituinen.. siellä on tarpeellista ihan tuteista ja pulloista turvakaukaloon ja sitten kaikkea vähemmän tarpeellista kuten sitteriä ja leikkimattoa. Saapa nähdä mitä sitten loppujen lopuksi tulee tilattua. Taloudellinen tilanne ei anna periksi tilata ainakaan kaikkea kerralla. etenkään näin joulun alla. kun hankintalistaan lisätään vielä esikoiselle uusi sänky+patja ja toppahaalari plus hurjat joululahjatoiveet alkaa äidin kädet olla sidotut.

..mutta kuten olen jo miljoonasti todennut: Onhan tässä vielä aikaa! :)

Tänään rv 24+5 (piti tarkistaa viereisestä laskurista) :D