Mä kävin viime torstaina (rv35+6) koko- ja synnytystapa-arvioultrassa (hui mikä sanahirviö O.O). Vauva oli arviolta 2,8kg silloin ja jos normaalisti kasvaa niin ainakin 3,5kg sit laskettuna-aikana. Keskikokoiseksi lääkäri luokitteli. Lapsivettä oli sen sijaan runsaasti, yli normirajojen, mutta asiasta ei enempiä puhuttu, enkä tajunnut siitä kysellä, mutta ei ilmeisesti sellaisenaan kovin vakavaa. Kanavaa oli jäljellä vielä n.3cm ja se oli kiinni vaikkakin pehmennyt.
Tänään (36+4) mulla oli sitten neuvola kolmen viikon tauon jälkeen ja paino oli ottanut hurjan harppauksen. Sitä oli kertynyt nyt 3,5kg eli yli kilo viikossa. Sokerirasitus here I come.. Aamulla sit sinne, YÖK! Hb oli kans hiukan taas vaihteeksi laskenut ja nyt sitä viikon yritän monivitamiinilla ja ruokavaliolla hoidella jos ei ole auttanut niin ens viikosta sit rautalisä. Vauvan syke oli hyvä ja mullakin verenpaineet ihan ok. Ajattelin, että rr olisi koholla, kun supistukset tuntuu paineena päässä melkeinpä enemmän ku mahalla :D Sf mitta oli nyt 33cm, eli sekin on kivunnut aiemmalta reitiltään keskikäyrän yläpuolelle.
Vauva ei ole laskeutunut yhtään mihinkään, eikä mitään merkkejä täten lähenevästä synnytyksestä ole.. Eipä tässä nyt toisaalta mikään kiirekkään ole vielä. Supistuksia kyllä tulee ja aika tujujakin ovat jo ajoittain, mutta ei mitään säännöllisyyttä havaittavissa. Odotellaan. :)
Mua ällöttää se sokerirasitukseen meno.. Onneksi sen saa nyt hoidettua nopeasti pois alta kun huomisaamusta oli vapautunut peruutusaika. Torstaina sit th soittelee, jos siinä on jotain poikkeavaa.. en jaksa uskoa. Uskon et suurin osa kertyneestä painosta on vain nestettä, koska turvotukset ovat lisääntyneet huomattavasti viime päivien aikana.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuvola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuvola. Näytä kaikki tekstit
tiistai 19. helmikuuta 2013
torstai 20. joulukuuta 2012
Lomille lomps!
Me suunnataan huomenna reilu 500km päähän mun vanhempien luo joulun viettoon, joten tulin toivottelemaan tänne kaikille
..kun en varmaan ennen pyhiä enää ehdi tänne rustailemaan.
Neuvolakuulumiset (rv27+5) tähän jouluhehkustusten lomaan, eli mulla oli tuo neuvolalääkäri ja meillä on pikkuisen kanssa kaikki hyvin. Lisääntyneet ja ajoittain hieman kivuliaat supparit aiheuttivat huolta hieman niin lääkärille kuin minullekin (jäädään seurailemaan), mutta muuten on kaikki vallan mainiokkaasti. Painokin oli noussut edellisestä käynnistä vain 800g :) Sf-mitta kasvaa omalla alakäyrällään ja oli nyt 24cm.
Lomaa on meillä 7.1. saakka, joten mitään tarkkoja aikatauluja ei ole kotiin paluun suhteen tehty ja täten reissu voi kestää kolme päivää tai kolmanteen päivään ;) Yleensä mun hermo ei kestä äitiä kovin pitkään. Katsotaan mihin mestarisaavutuksiin päästään tällä kertaa :)
Osa paketeista on jo autoon pakattu (sellaiset jotka eivät pakkasesta välitä) ja loput odottavat huomista ja esikoisen kouluun menoa. Sillä välin saan pakata niin lahjat kuin muutkin tavarat rauhassa autoon ja heti eskarin päätyttyä nostamme kytkintä. Joululoma - kyllä sitä onkin odotettu.
Muistakaahan kaikki nyt lepäillä ja huilailla kun kerrankin luvan kanssa saa!
Toivottavasti saatte kaikki muutkin viettää joulun rakkaintenne parissa, se on joulussa parasta!
HYVÄÄ JOULUA!! <3
OIKEIN IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUA!!
 |
| (kuva lainattu) |
..kun en varmaan ennen pyhiä enää ehdi tänne rustailemaan.
Neuvolakuulumiset (rv27+5) tähän jouluhehkustusten lomaan, eli mulla oli tuo neuvolalääkäri ja meillä on pikkuisen kanssa kaikki hyvin. Lisääntyneet ja ajoittain hieman kivuliaat supparit aiheuttivat huolta hieman niin lääkärille kuin minullekin (jäädään seurailemaan), mutta muuten on kaikki vallan mainiokkaasti. Painokin oli noussut edellisestä käynnistä vain 800g :) Sf-mitta kasvaa omalla alakäyrällään ja oli nyt 24cm.
Lomaa on meillä 7.1. saakka, joten mitään tarkkoja aikatauluja ei ole kotiin paluun suhteen tehty ja täten reissu voi kestää kolme päivää tai kolmanteen päivään ;) Yleensä mun hermo ei kestä äitiä kovin pitkään. Katsotaan mihin mestarisaavutuksiin päästään tällä kertaa :)
Osa paketeista on jo autoon pakattu (sellaiset jotka eivät pakkasesta välitä) ja loput odottavat huomista ja esikoisen kouluun menoa. Sillä välin saan pakata niin lahjat kuin muutkin tavarat rauhassa autoon ja heti eskarin päätyttyä nostamme kytkintä. Joululoma - kyllä sitä onkin odotettu.
Muistakaahan kaikki nyt lepäillä ja huilailla kun kerrankin luvan kanssa saa!
Toivottavasti saatte kaikki muutkin viettää joulun rakkaintenne parissa, se on joulussa parasta!
HYVÄÄ JOULUA!! <3
tiistai 20. marraskuuta 2012
Neuvolakuulumisia..
Käväisin tänään (rv23+4) neuvolassa (yksin tällä kertaa) ja siellä oli normaalin terveydenhoitajan sijasta joku outo ja sen opiskelija. Oletettavasti puhuttiin siis vain ja ainoastaan fyysisestä terveydestä. Varoittelivat kyllä, että meidän oma th voi olla pitkäänkin poissa. Tosi harmi. Enkä voi olla miettimättä, että mitä hänelle/hänen lähipiirilleen on käynyt. Sitähän en varmasti koskaan saa tietää.
Neuvolassa kaikki oli hyvin. Paino oli taas noussut.. ihan liikaa.. Tosin söin juuri ennen neuvolaan menoa ja mulla oli enemmän vaatetta päällä kuin aiemmilla kerroilla.. Selittelyn makua, tiedetään.. Musta tulee norsu.. Verenpaine oli korkeampi myös kuin aiemmilla käynneillä. Hempat olin viime kerran laskun jälkeen saanut nyt kuriin ja olivat noussee 112->127. Ja ihan pelkällä ruokavaliolla. Tästä olen ylpeä. :) Ruisleipää, satunnaisesti muutama siivu maksamakkaraa, paprikaa, pinaatti, parsakaalta.. Lisäksi appelsiinimehua tms c-vitamiinipitoista tukemaan raudan imeytymistä ja maitotuotteet pois rautapitoisilta aterioilta. Toimii! :) Sf-mitta otettiin myös ekaa kertaa ja se näytti 19cm. Sydänäänet 140-150 ja liikkeet ++.
Sain myös Kela-paprut mukaan ja raskaustodistukset. Paperit sitten täytinkin netin kautta kaikki ja täytyy vaan se todistus sinne vielä toimittaa perästä päin.
Painoa lukuunottamatta siis kaikki vallan mainiokkaasti etenee..ja toivottavasti jatkuukin samaan malliin.. :)
Mulla on eilen ja tänään ollut sietämätöntä päänsärkyä. Olen yrittänyt nukkua sitä pois. Auttaakin hetkellisesti. Heräämisen jälkeen on n.1h särytöntä aikaa ja sitten se palaa takaisin. Panadolia kokeilin tänään kun alkaa jo hermo mennä, mutta ei siitä mitään apua ollut. Nenän limakalvot tuntuvat aroilta, että mahtaa olla jotain flunssanpoikasta puskemassa päälle ja siitä johtua päänsärkykin. Tänä iltana menen aikaisin nukkumaan ja toivottavasti huomenna särky ei enää palaa.
Neuvolassa kaikki oli hyvin. Paino oli taas noussut.. ihan liikaa.. Tosin söin juuri ennen neuvolaan menoa ja mulla oli enemmän vaatetta päällä kuin aiemmilla kerroilla.. Selittelyn makua, tiedetään.. Musta tulee norsu.. Verenpaine oli korkeampi myös kuin aiemmilla käynneillä. Hempat olin viime kerran laskun jälkeen saanut nyt kuriin ja olivat noussee 112->127. Ja ihan pelkällä ruokavaliolla. Tästä olen ylpeä. :) Ruisleipää, satunnaisesti muutama siivu maksamakkaraa, paprikaa, pinaatti, parsakaalta.. Lisäksi appelsiinimehua tms c-vitamiinipitoista tukemaan raudan imeytymistä ja maitotuotteet pois rautapitoisilta aterioilta. Toimii! :) Sf-mitta otettiin myös ekaa kertaa ja se näytti 19cm. Sydänäänet 140-150 ja liikkeet ++.
Sain myös Kela-paprut mukaan ja raskaustodistukset. Paperit sitten täytinkin netin kautta kaikki ja täytyy vaan se todistus sinne vielä toimittaa perästä päin.
Painoa lukuunottamatta siis kaikki vallan mainiokkaasti etenee..ja toivottavasti jatkuukin samaan malliin.. :)
Mulla on eilen ja tänään ollut sietämätöntä päänsärkyä. Olen yrittänyt nukkua sitä pois. Auttaakin hetkellisesti. Heräämisen jälkeen on n.1h särytöntä aikaa ja sitten se palaa takaisin. Panadolia kokeilin tänään kun alkaa jo hermo mennä, mutta ei siitä mitään apua ollut. Nenän limakalvot tuntuvat aroilta, että mahtaa olla jotain flunssanpoikasta puskemassa päälle ja siitä johtua päänsärkykin. Tänä iltana menen aikaisin nukkumaan ja toivottavasti huomenna särky ei enää palaa.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Kaikki hyvin! :)
Pitkästä aikaa täällä taas. :)
Kaikki alkaa olla oikein mallikkaasti. Pahimmat draamat on nyt toivottavasti elettyä elämää ja alkaa taa jonkinlainen tasapaino löytyä tähän meidänkin arkeen.
Ukko on edelleen ulkoruokinnassa, eikä takaisin ole paluuta. erouutiset on jaettu lapsen kanssa, joka otti ne yllättävän hyvin vastaan, vaikkei ehkä vielä olekaan ihan tajunnut tapahtumien todellista merkitystä. Uusi asunto löytyi miehelle ensikuun alusta ja siihen saakka saa punkkailla kaverinsa nurkissa, eli ei ihan kadulle kuitenkaan ole joutunut. Tavarat on meillä vielä, että ehkä se todellisuus iskee sitten paremmin niin itselle kuin lapsellekin kun on tavarat haettu ja muutettu.. Itse kyllä odotan vain innolla, että saan lisää tilaa omille ja ainaisesti lisääntyville vauvan tavaroille ja tarvikkeille. :)
Mulla on mieliala pysynyt korkealla lähipäivinä. Taitaa alkuraskauden mielialan vaihtelut alkaa jäämään viimein taa :) Musta tuntuu monilta osin, että elämä hymyilee. Nyt asiat on hyvin. Nautin kotona olosta. Nautin omasta ajasta. Nautin lapsen kanssa vietetystä ajasta. Nautin kavereiden seurasta (vaikkei sitä luksusta olekkaan tarjolla ihan riittävän usein). Nautin raskaudesta.
Tästä voi siis jo päätellä, että raskaus on sujunut hyvin ilman ongelmia. Paino on noussut terkkarin mukaan sopivasti, mun mielestä liikaa. Masu alkaa näyttää vauvamasulta pikkuhiljaa, eikä enää sellaselta läskipötsiltä kuin tähän saakka. Vauvan liikkeet tuntuu päivä päivältä kovempina ja eilen illalla kun makoilin selälläni näin jo mahan kohoilevan iskujen tahdissa <3 Myös tuleva isä on pariin otteeseen päässyt kokeilemaan tulokkaan potkuja. Isoveljen kärsivällisyys ei ole riittänyt odotella liikkumatta :)
Rakenneultrassa käytiin viime viikolla ja kaikki oli hyvin. Ultraava lääkäri oli töykeä, joten siltä osin jäi vähän huono maku suuhun. Kaikki tarvittava löytyi ja näytti normaalilta. Sieltä näyttäis olevan tulossa pikkusisko <3
Kaikki alkaa olla oikein mallikkaasti. Pahimmat draamat on nyt toivottavasti elettyä elämää ja alkaa taa jonkinlainen tasapaino löytyä tähän meidänkin arkeen.
Ukko on edelleen ulkoruokinnassa, eikä takaisin ole paluuta. erouutiset on jaettu lapsen kanssa, joka otti ne yllättävän hyvin vastaan, vaikkei ehkä vielä olekaan ihan tajunnut tapahtumien todellista merkitystä. Uusi asunto löytyi miehelle ensikuun alusta ja siihen saakka saa punkkailla kaverinsa nurkissa, eli ei ihan kadulle kuitenkaan ole joutunut. Tavarat on meillä vielä, että ehkä se todellisuus iskee sitten paremmin niin itselle kuin lapsellekin kun on tavarat haettu ja muutettu.. Itse kyllä odotan vain innolla, että saan lisää tilaa omille ja ainaisesti lisääntyville vauvan tavaroille ja tarvikkeille. :)
Mulla on mieliala pysynyt korkealla lähipäivinä. Taitaa alkuraskauden mielialan vaihtelut alkaa jäämään viimein taa :) Musta tuntuu monilta osin, että elämä hymyilee. Nyt asiat on hyvin. Nautin kotona olosta. Nautin omasta ajasta. Nautin lapsen kanssa vietetystä ajasta. Nautin kavereiden seurasta (vaikkei sitä luksusta olekkaan tarjolla ihan riittävän usein). Nautin raskaudesta.
Tästä voi siis jo päätellä, että raskaus on sujunut hyvin ilman ongelmia. Paino on noussut terkkarin mukaan sopivasti, mun mielestä liikaa. Masu alkaa näyttää vauvamasulta pikkuhiljaa, eikä enää sellaselta läskipötsiltä kuin tähän saakka. Vauvan liikkeet tuntuu päivä päivältä kovempina ja eilen illalla kun makoilin selälläni näin jo mahan kohoilevan iskujen tahdissa <3 Myös tuleva isä on pariin otteeseen päässyt kokeilemaan tulokkaan potkuja. Isoveljen kärsivällisyys ei ole riittänyt odotella liikkumatta :)
Rakenneultrassa käytiin viime viikolla ja kaikki oli hyvin. Ultraava lääkäri oli töykeä, joten siltä osin jäi vähän huono maku suuhun. Kaikki tarvittava löytyi ja näytti normaalilta. Sieltä näyttäis olevan tulossa pikkusisko <3
torstai 4. lokakuuta 2012
Ero(tus)..
Mä olen taas ottanut vähän etäisyyttä blogimaailmaan. Alkoi tuntumaan siltä, että samoja asioita joutuu jauhamaan kokoajan. On erittäin hyvä että minulla on ihmisiä ympärillä kenelle puhua. Niin alan ammattilaisia kuin ystäviäkin. Lisäksi en yhtään aliarvioi blogin merkitystä purkukanavana. Sitten siinä vaan kävi niin, että minusta alkoi tuntumaan, että mua säälitään. Kuunnellaan säälistä ja jokaisessa puhelussa piti nyt kertoa yhtäkkiä kaikki parisuhteen käänteet kaikille. Lisäksi kävi terapauttia ja olisi ehkä sen miehenkin kanssa pitänyt jutella. Sitten se vain jäi. Tänne kirjoittaminen, nimittäin. Tuli kai parisuhdeongelmien yliannostus.
Vähän päivitystä meidän tilanteesta. Paljon on taas tapahtunut ja ehkä jotain uuttakin opittu. Onko se hyvästä vai pahasta niin sitä en vielä osaa sanoa. Mielialat ovat vaihtelevia ja olotila heittelee laidasta laitaan.
Pari viikkoa sitten mies lähti keskiviikkoiltana baariin (oli sairaslomalla). Torstaina mulla puhkesi autosta rengas, juuri kun oli aika hakea esikoinen eskarista. Yritin tietysti miehelle sitten soittaa, mutta eihän hän puhelimeen vastannut. Ei ollut tullut yöksi kotiinkaan, mikä sinänsä baari-iltojen päätteeksi on suht normaalia hänelle. Asiasta on koo parisuhteemme ajan väännetty kättä ja loppujen lopuksi olen antanut periksi sen verran, että voi olla yötä pois kunhan ilmoittaa siitä minulle (esim tekstiviesti), ettei minun tarvitse huolestua. Lisäksi miehellä on myös paha tapa olla vastaamatta puhelimeen.
Keskiviikkona hän ei ilmoittanut, ettei tule yöksi kotiin. Torstaina hän ei vastannut puhelimeen. Hän ei myöskään koskaan vaivautunut soittamaan minulle takaisin. Perjantaina puolenpäivän aikoihin hän tuli kotiin. Aikani odottelin, että jospas sieltä jonkinmoinen selitys tai anteeksipyyntö tulisi, mutta kun ainoat sanat mitä miehestä irtosi oli "Moi." ja myöhemmin "Mitä tuijotat?", en jaksanut minäkään selitellä sen enempiä vaan kun tiesin että on samana päivänä lähdössä viikonlopuksi reissuun niin totesin vain että voi jättää avaimet keittiön pöydälle kuin lähtee.
Dramaattista tai ei, mutta näin tapahtui meidän erilleen muutto. Viimeinkin.
Tästä on nyt pari viikkoa aikaa ja viime viikolla mies kävi nukkumassa yhden yön meidän sohvalla ja tällä viikolla kaksi. Hänellä ei edelleenkään ole asuntoa, mutta päätin etten ala häntä pysyvästi säälistä majoittamaan. Mikäli niitä yöpaikkoja on vuosien varrella aina baari-iltojen päätteeksi löytynyt, niin eiköhän hän jonkun paikan löydä jatkossakin. Yksi ilta hänen kanssaan meillä meni ihan ok. Yritin viritellä keskustelua ja hän keskittyi viettämään aikaa niin minun kuin lapsenkin kanssa. Tällä viikolla kaksi iltaa olikin jo sitten liikaa. Ensimmäinen meni taas suht ok, mutta toisen illan istui vain tietokoneella. (Inhoan tätä yli kaiken!! Ja hän tietää sen.)
Kahden viikon aikana olemme tapaamisten lisäksi jutelleet 2 kertaa puhelimessa (n. 30sek-1min kerrallaan) ja vaihtaneet pariin otteeseen kuulumiset facebookissa, sillojnkin lähinnä hänen siskostaa joka sai tyttövauvan viime lauantaina.
Onhan se ollut ihan kiva kun on täällä ollut. On vienyt lapsen eskariin pari kertaa ja asensi mun tietokoneeseen virusturvan joka oli päässyt vanhenemaan. Tällaisia käytännön asioita. Mutta huomaan, ettei meidän välillä tunnu olevaan mitään romanttisia tunteita. Minulla ei ole häntä ikävä (paitsi joissain käytännön asioissa), minulla on ikävä jotain seuraa. Mutta ihan kuka tahansa kavereistani kelpaisi ja varmasti mieluummin kuin juuri hän. Hän ei saa miussa aikaan mitään suurta tunteiden paloa, epätoivoa tai oikeastaan yhtään mitään tunteita.
Olen tätä asiaa nyt pohtinut tässä parin päivän ajan. En keksi muuta selitystä tunteideni totaaliseen katoamiseen ihan yhtäkkiä kuin luottamuksen häviämisen. Hän on nyt muutaman kerran valehdellut minulle ja perheterapeuteille. Tämä ehkä lisännyt epäluottamusta entisestään. Päällimmäisenä syynä epäluottamuksen syntyyn on kuitenkin tunne siitä että hän oli meitä jättämässä kun ilmoitti yhtäkkiä että muuttaa pois (vaikkei sitten niin saanutkaan aikaiseksi tehtyä). Toinen potenttiaalinen vaihtoehto tunteiden häipymiselle on luottamuksen puutteeseen liittyen, että olen vain sulkenut itseltäni nämä tunnekanavat. En anna itselleni lupaa tuntea mitään, koska uskon, että hän vain satuttaisi meitä uudelleen. Mene ja tiedä.
Meillä on kuitenkin näin ihan hyvä minä ja lapsi kertaa yksi ja puoli :)
"Puolikas" voi kans ihan hyvin. Neuvolalääkärillä käytiin ja eipä siellä kummempia tullut ilmi. Paino oli noussut edellisestä käynnistä n.1kg. Syke kuului vahvasti ja kohtu oli "mukavasti pyöristynyt". RR oli hieman kohonnut edellisestä käynnistä, mutta edelleen ihan normilukemissa. Mittaus suoritettiin tosin heti sen perään kun olin lopettanut puheen mun ja miehen erilleen "muutosta". Eli saattoi olla vähän paineita nostattava puheenaihe juuri takana. Mies tuli myös neuvolaan ihan ominensa (pelkän muistutuksen perusteella neuvola-ajasta), mikä tietysti osoittaa jonkinmoista kiinnostusta ainakin lasta kohtaan.
Kiitokset tunnustuksista, niitä suoneille :) Teen tunnustuspostauksen ensi kerralla. Ajattelen, että kuulette mielummin ensin kuulumisemme ja sen että kaikki on ihan hyvin hiljaisuudesta huolimatta.
Vähän päivitystä meidän tilanteesta. Paljon on taas tapahtunut ja ehkä jotain uuttakin opittu. Onko se hyvästä vai pahasta niin sitä en vielä osaa sanoa. Mielialat ovat vaihtelevia ja olotila heittelee laidasta laitaan.
Pari viikkoa sitten mies lähti keskiviikkoiltana baariin (oli sairaslomalla). Torstaina mulla puhkesi autosta rengas, juuri kun oli aika hakea esikoinen eskarista. Yritin tietysti miehelle sitten soittaa, mutta eihän hän puhelimeen vastannut. Ei ollut tullut yöksi kotiinkaan, mikä sinänsä baari-iltojen päätteeksi on suht normaalia hänelle. Asiasta on koo parisuhteemme ajan väännetty kättä ja loppujen lopuksi olen antanut periksi sen verran, että voi olla yötä pois kunhan ilmoittaa siitä minulle (esim tekstiviesti), ettei minun tarvitse huolestua. Lisäksi miehellä on myös paha tapa olla vastaamatta puhelimeen.
Keskiviikkona hän ei ilmoittanut, ettei tule yöksi kotiin. Torstaina hän ei vastannut puhelimeen. Hän ei myöskään koskaan vaivautunut soittamaan minulle takaisin. Perjantaina puolenpäivän aikoihin hän tuli kotiin. Aikani odottelin, että jospas sieltä jonkinmoinen selitys tai anteeksipyyntö tulisi, mutta kun ainoat sanat mitä miehestä irtosi oli "Moi." ja myöhemmin "Mitä tuijotat?", en jaksanut minäkään selitellä sen enempiä vaan kun tiesin että on samana päivänä lähdössä viikonlopuksi reissuun niin totesin vain että voi jättää avaimet keittiön pöydälle kuin lähtee.
Dramaattista tai ei, mutta näin tapahtui meidän erilleen muutto. Viimeinkin.
Tästä on nyt pari viikkoa aikaa ja viime viikolla mies kävi nukkumassa yhden yön meidän sohvalla ja tällä viikolla kaksi. Hänellä ei edelleenkään ole asuntoa, mutta päätin etten ala häntä pysyvästi säälistä majoittamaan. Mikäli niitä yöpaikkoja on vuosien varrella aina baari-iltojen päätteeksi löytynyt, niin eiköhän hän jonkun paikan löydä jatkossakin. Yksi ilta hänen kanssaan meillä meni ihan ok. Yritin viritellä keskustelua ja hän keskittyi viettämään aikaa niin minun kuin lapsenkin kanssa. Tällä viikolla kaksi iltaa olikin jo sitten liikaa. Ensimmäinen meni taas suht ok, mutta toisen illan istui vain tietokoneella. (Inhoan tätä yli kaiken!! Ja hän tietää sen.)
Kahden viikon aikana olemme tapaamisten lisäksi jutelleet 2 kertaa puhelimessa (n. 30sek-1min kerrallaan) ja vaihtaneet pariin otteeseen kuulumiset facebookissa, sillojnkin lähinnä hänen siskostaa joka sai tyttövauvan viime lauantaina.
Onhan se ollut ihan kiva kun on täällä ollut. On vienyt lapsen eskariin pari kertaa ja asensi mun tietokoneeseen virusturvan joka oli päässyt vanhenemaan. Tällaisia käytännön asioita. Mutta huomaan, ettei meidän välillä tunnu olevaan mitään romanttisia tunteita. Minulla ei ole häntä ikävä (paitsi joissain käytännön asioissa), minulla on ikävä jotain seuraa. Mutta ihan kuka tahansa kavereistani kelpaisi ja varmasti mieluummin kuin juuri hän. Hän ei saa miussa aikaan mitään suurta tunteiden paloa, epätoivoa tai oikeastaan yhtään mitään tunteita.
Olen tätä asiaa nyt pohtinut tässä parin päivän ajan. En keksi muuta selitystä tunteideni totaaliseen katoamiseen ihan yhtäkkiä kuin luottamuksen häviämisen. Hän on nyt muutaman kerran valehdellut minulle ja perheterapeuteille. Tämä ehkä lisännyt epäluottamusta entisestään. Päällimmäisenä syynä epäluottamuksen syntyyn on kuitenkin tunne siitä että hän oli meitä jättämässä kun ilmoitti yhtäkkiä että muuttaa pois (vaikkei sitten niin saanutkaan aikaiseksi tehtyä). Toinen potenttiaalinen vaihtoehto tunteiden häipymiselle on luottamuksen puutteeseen liittyen, että olen vain sulkenut itseltäni nämä tunnekanavat. En anna itselleni lupaa tuntea mitään, koska uskon, että hän vain satuttaisi meitä uudelleen. Mene ja tiedä.
Meillä on kuitenkin näin ihan hyvä minä ja lapsi kertaa yksi ja puoli :)
"Puolikas" voi kans ihan hyvin. Neuvolalääkärillä käytiin ja eipä siellä kummempia tullut ilmi. Paino oli noussut edellisestä käynnistä n.1kg. Syke kuului vahvasti ja kohtu oli "mukavasti pyöristynyt". RR oli hieman kohonnut edellisestä käynnistä, mutta edelleen ihan normilukemissa. Mittaus suoritettiin tosin heti sen perään kun olin lopettanut puheen mun ja miehen erilleen "muutosta". Eli saattoi olla vähän paineita nostattava puheenaihe juuri takana. Mies tuli myös neuvolaan ihan ominensa (pelkän muistutuksen perusteella neuvola-ajasta), mikä tietysti osoittaa jonkinmoista kiinnostusta ainakin lasta kohtaan.
Kiitokset tunnustuksista, niitä suoneille :) Teen tunnustuspostauksen ensi kerralla. Ajattelen, että kuulette mielummin ensin kuulumisemme ja sen että kaikki on ihan hyvin hiljaisuudesta huolimatta.
maanantai 20. elokuuta 2012
Neuvolakuulumisia
Perjantaina pyörähdettiin neuvolassa (jonka jälkeen lähdettiin viikonlopuksi sukuloimaan, joten siksi päivityksen viivästyminen), josta tärkeimmät kuulumiset tässä:
17.8.2012 rv 10+0
paino 70,5 (eli kesän aikana noussut reilu pari kiloa, lähtöpainoksi ilmoitin 68, josta BMI 23)
RR 110/69 (matalahko, mutta mulle aika korkea, kun monesti jää yläpaineet sinne 100 kieppeille)
B-Hh (hemoglobiini) 140 (tosi hyvä)
Sykkeet saatiin kuulumaan 160+lyontiä/min
Saatiin ajat labraan (S-Tr1Seul+ Veriryhmä ja muut..?) 24.8., Ultraan 3.9. (jolloin siis rv12+3) ja Seuraava neuvola+lääkäri 24.9.
Saatiin myös iso kasa kaikenlaista lukemista ja oheiskrääsää, johon en reissumme vuoksi ole vielä ehtinyt tutustua kummemmin.
Mies kävi samalla reissulla mys hoitajalla ja sai ajan psyk lääkärille ens kuun alkuun ja neuvolassakin otettiin meidän tilanne puheeksi ja sieltä lupasi th olla yhteydessä johonkin perheterapeuttiin/perhetyöntekijään (tai joku semmonen..), joka ottaa sitten meihin yhteyttä ja hänen kanssaan olisi mahdollista päästä jutustelemaan, ilmeisesti suhteellisen lyhyellä jonotusajalla.
Eli elämä näyttää nyt ehkä hieman valoisammalta :)
17.8.2012 rv 10+0
paino 70,5 (eli kesän aikana noussut reilu pari kiloa, lähtöpainoksi ilmoitin 68, josta BMI 23)
RR 110/69 (matalahko, mutta mulle aika korkea, kun monesti jää yläpaineet sinne 100 kieppeille)
B-Hh (hemoglobiini) 140 (tosi hyvä)
Sykkeet saatiin kuulumaan 160+lyontiä/min
Saatiin ajat labraan (S-Tr1Seul+ Veriryhmä ja muut..?) 24.8., Ultraan 3.9. (jolloin siis rv12+3) ja Seuraava neuvola+lääkäri 24.9.
Saatiin myös iso kasa kaikenlaista lukemista ja oheiskrääsää, johon en reissumme vuoksi ole vielä ehtinyt tutustua kummemmin.
Mies kävi samalla reissulla mys hoitajalla ja sai ajan psyk lääkärille ens kuun alkuun ja neuvolassakin otettiin meidän tilanne puheeksi ja sieltä lupasi th olla yhteydessä johonkin perheterapeuttiin/perhetyöntekijään (tai joku semmonen..), joka ottaa sitten meihin yhteyttä ja hänen kanssaan olisi mahdollista päästä jutustelemaan, ilmeisesti suhteellisen lyhyellä jonotusajalla.
Eli elämä näyttää nyt ehkä hieman valoisammalta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)