Ultraa ja neuvolaa

Mä kävin viime torstaina (rv35+6) koko- ja synnytystapa-arvioultrassa (hui mikä sanahirviö O.O). Vauva oli arviolta 2,8kg silloin ja jos normaalisti kasvaa niin ainakin 3,5kg sit laskettuna-aikana. Keskikokoiseksi lääkäri luokitteli. Lapsivettä oli sen sijaan runsaasti, yli normirajojen, mutta asiasta ei enempiä puhuttu, enkä tajunnut siitä kysellä, mutta ei ilmeisesti sellaisenaan kovin vakavaa. Kanavaa oli jäljellä vielä n.3cm ja se oli kiinni vaikkakin pehmennyt.

Tänään (36+4) mulla oli sitten neuvola kolmen viikon tauon jälkeen ja paino oli ottanut hurjan harppauksen. Sitä oli kertynyt nyt 3,5kg eli yli kilo viikossa. Sokerirasitus here I come.. Aamulla sit sinne, YÖK! Hb oli kans hiukan taas vaihteeksi laskenut ja nyt sitä viikon yritän monivitamiinilla ja ruokavaliolla hoidella jos ei ole auttanut niin ens viikosta sit rautalisä. Vauvan syke oli hyvä ja mullakin verenpaineet ihan ok. Ajattelin, että rr olisi koholla, kun supistukset tuntuu paineena päässä melkeinpä enemmän ku mahalla :D Sf mitta oli nyt 33cm, eli sekin on kivunnut aiemmalta reitiltään keskikäyrän yläpuolelle.

Vauva ei ole laskeutunut yhtään mihinkään, eikä mitään merkkejä täten lähenevästä synnytyksestä ole.. Eipä tässä nyt toisaalta mikään kiirekkään ole vielä. Supistuksia kyllä tulee ja aika tujujakin ovat jo ajoittain, mutta ei mitään säännöllisyyttä havaittavissa. Odotellaan. :)

Mua ällöttää se sokerirasitukseen meno.. Onneksi sen saa nyt hoidettua nopeasti pois alta kun huomisaamusta oli vapautunut peruutusaika. Torstaina sit th soittelee, jos siinä on jotain poikkeavaa.. en jaksa uskoa. Uskon et suurin osa kertyneestä painosta on vain nestettä, koska turvotukset ovat lisääntyneet huomattavasti viime päivien aikana.

Kaikki hyvin! :)

Pitkästä aikaa täällä taas. :)

Kaikki alkaa olla oikein mallikkaasti. Pahimmat draamat on nyt toivottavasti elettyä elämää ja alkaa taa jonkinlainen tasapaino löytyä tähän meidänkin arkeen.

Ukko on edelleen ulkoruokinnassa, eikä takaisin ole paluuta. erouutiset on jaettu lapsen kanssa, joka otti ne yllättävän hyvin vastaan, vaikkei ehkä vielä olekaan ihan tajunnut tapahtumien todellista merkitystä. Uusi asunto löytyi miehelle ensikuun alusta ja siihen saakka saa punkkailla kaverinsa nurkissa, eli ei ihan kadulle kuitenkaan ole joutunut. Tavarat on meillä vielä, että ehkä se todellisuus iskee sitten paremmin niin itselle kuin lapsellekin kun on tavarat haettu ja muutettu.. Itse kyllä odotan vain innolla, että saan lisää tilaa omille ja ainaisesti lisääntyville vauvan tavaroille ja tarvikkeille. :)

Mulla on mieliala pysynyt korkealla lähipäivinä. Taitaa alkuraskauden mielialan vaihtelut alkaa jäämään viimein taa :) Musta tuntuu monilta osin, että elämä hymyilee. Nyt asiat on hyvin. Nautin kotona olosta. Nautin omasta ajasta. Nautin lapsen kanssa vietetystä ajasta. Nautin kavereiden seurasta (vaikkei sitä luksusta olekkaan tarjolla ihan riittävän usein). Nautin raskaudesta.

Tästä voi siis jo päätellä, että raskaus on sujunut hyvin ilman ongelmia. Paino on noussut terkkarin mukaan sopivasti, mun mielestä liikaa. Masu alkaa näyttää vauvamasulta pikkuhiljaa, eikä enää sellaselta läskipötsiltä kuin tähän saakka. Vauvan liikkeet tuntuu päivä päivältä kovempina ja eilen illalla kun makoilin selälläni näin jo mahan kohoilevan iskujen tahdissa <3 Myös tuleva isä on pariin otteeseen päässyt kokeilemaan tulokkaan potkuja. Isoveljen kärsivällisyys ei ole riittänyt odotella liikkumatta :)

Rakenneultrassa käytiin viime viikolla ja kaikki oli hyvin. Ultraava lääkäri oli töykeä, joten siltä osin jäi vähän huono maku suuhun. Kaikki tarvittava löytyi ja näytti normaalilta. Sieltä näyttäis olevan tulossa pikkusisko <3

Ultra

Tänään oli ultra. Kaikista pahoista tapahtumista ja ajatuksista huolimatta oli pikkuisella kaikki hyvin <3
Ultrassa näkyi selvästi molemmat jalat ja kädet, varpaat ja sormet, selkäranka ja kylkiluut, aivojen keskilinja, mahalaukku, virtsarakko, nenäluu ja silmien paikat. Syke oli 159 lyöntiä minuutissa. Turvotusta niskapoimussa 1,3mm, mikä kuulemma hyvä sekin. Esikoisella oli "päivää aiemmin" 1,1m. Pitkä oli pää-perämitta (69,3mm) viikkoihin nähden, mutta ei niin paljon, että olisi laskettua aikaa lähdetty muuttamaan. Pitkät oli kuulemma jalatkin.

Ultraus suoritettiin ensin vatsanpeitteiden päältä ja sitten vielä sisäkautta, kun ei niskaturvotusta meinattu saada kunnolla näkösälle. Lopuksi vielä kokeili peitteiden päältä saada hyvää profiilikuvaa meille kotiin viemisiksi, mutta rääpäleen siellä jumppaillessa ei suostunut meille nää näyttämään kuin selkäpuolta. Kuusi kuvaa saatiin kuitenkin mukaan. Ultra oli ihan perus-vanhanaikainen. Kuvat laadultaan mielestäni huonompia kuin esikoisesta 7 vuotta sitten. Rakenneultra rv 21+5, eli vasta marraskuussa. Kyllä se odottavan aika on vaan niin pitkä.

Kyselin vielä, että milloinka tulee yhteydenottoa, mikäli veriseula+ultra yhteenveto herättää huolta ja hoitaja sanoi, että saattavat jo loppuviikoksi ehtiä, mutta ensi viikolla viimeistään. Jos mitään ei kuulu on riski pienempi kuin 1:250, eli voimme huokaista helpotuksesta. Päätimme siis, että odotellaan ensi viikon loppuun ennen kuin aletaan lapselle tai sukulaisille mainostamaan uutta tulokasta. Muutama hyvä ystävä tietää, lähinnä ne jotka ovat hoidoistakin tienneet, mutta muuten ei olla vielä uutisia kovasti jaeltu. Mikäli soitti sairaalalta sitten tulee (mikä voi olla mahdollista, koska hoitoihin liittyy ns. väärän hälytyksen riskikin, on toki mahdollista muutenkin) siirtyy ilouutisten jakelu varmasti vieläkin edemmäs.

Kyllä tää on vaan yhtä jännäämistä tämä raskaana olo. :)

Edit. Lisään nyt kuvan vielä, kun sain skannattua ne koneelle :)