Hei hei vuosi 2012..

.. en tiedä tuleeko tätä vuotta ikävä vai ei.

Tänä vuonna on sattunut ja tapahtunut paljon.. niin hyvää - kuin ei niin hyvää.

Tänä vuonna koen kasvaneeni ihmisenä, äitinä, ystävänä.. Olen oppinut itsestäni paljon uutta. Tärkeimpänä ehkä sen kuinka vahva voin olla niin halutessani. Kuinka en sorru, vaikka kaikki ympärilläni sortuu. Tietysti minulla on asiat vielä erittäin hyvin moneen muuhun verrattuna.

Pääasia on että tämä vuosi päättyy onnellisissa ja iloisissa tunnelmissa. Olen todella tyytyväinen elämääni. En voisi tällä hetkellä juuri pyytää enempää. Mikä tämän kaiken ja tämän vuoden tarkoitus on ollut, sitä en vielä osaa sanoa. Se varmasti selviää tulevaisuudessa. Ja se on ihan hyvä niin.

Olen oppinut ehkä jopa hieman kärsivällisyyttä. Odottamista. Kaiken ei ehkä sittenkään tarvitse tapahtua NYT HETI. Joskus on parempi, että se tapahtuu vähän myöhemmin.

Olen oppinut nauttimaan itsestäni ja omasta seurastani. Olen oppinut mitä todella tarvitsen ja ansaitsen. Olen oppinut vaatimaan. Olen oppinut ajattelemaan itseäni. Olen oppinut etten voi tehdä toista onnelliseksi ennen kuin teen itseni onnelliseksi.

Olen oppinut, että vaikka joku ei rakastakaan minua juuri niin kuin minä haluaisin, ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi minua silti juuri kaikella sillä mitä hänellä on. Olen oppinut ettei toista voi muuttaa, eikä toisen vuoksi voi muuttua. Muutoksen on lähdettävä meistä jokaisesta itsestä.

Olen oppinut, että pienessä hetkessä voi tapahtua asioita jotka jättävät jälkensä iäksi. Olen oppinut, että tämän voin aiheuttaa tietämättäni toiselle. Olen oppinut, että olen vastuussa teoistani ja sanoistani - vaikka olisin kuinka vihainen ja surullinen.

Olen oppinut myös paljon muista ihmisistä. Auttava käsi voi tulla sieltä mistä sitä osaat vähiten odottaa. Ymmärrystä sieltä minkä et tiennyt olevankaan. Ystävät muuttuvat, ja jos ymmärrän sen, ei minun tarvitse luopua heistä. Olen oppinut, että voimme tuijottaa samaa pilvenhattaraa ja nähdä ihan eri kuvion.

Olen oppinut antamaan anteeksi. Muille ja itsellenikin.

Olen oppinut paljon.

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!

Lomille lomps!

Me suunnataan huomenna reilu 500km päähän mun vanhempien luo joulun viettoon, joten tulin toivottelemaan tänne kaikille  

OIKEIN IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUA!! 

(kuva lainattu)

 

 

 

 

 

 

..kun en varmaan ennen pyhiä enää ehdi tänne rustailemaan.

Neuvolakuulumiset (rv27+5) tähän jouluhehkustusten lomaan, eli mulla oli tuo neuvolalääkäri ja meillä on pikkuisen kanssa kaikki hyvin. Lisääntyneet ja ajoittain hieman kivuliaat supparit aiheuttivat huolta hieman niin lääkärille kuin minullekin (jäädään seurailemaan), mutta muuten on kaikki vallan mainiokkaasti. Painokin oli noussut edellisestä käynnistä vain 800g :) Sf-mitta kasvaa omalla alakäyrällään ja oli nyt 24cm.

Lomaa on meillä 7.1. saakka, joten mitään tarkkoja aikatauluja ei ole kotiin paluun suhteen tehty ja täten reissu voi kestää kolme päivää tai kolmanteen päivään ;) Yleensä mun hermo ei kestä äitiä kovin pitkään. Katsotaan mihin mestarisaavutuksiin päästään tällä kertaa :)

Osa paketeista on jo autoon pakattu (sellaiset jotka eivät pakkasesta välitä) ja loput odottavat huomista ja esikoisen kouluun menoa. Sillä välin saan pakata niin lahjat kuin muutkin tavarat rauhassa autoon ja heti eskarin päätyttyä nostamme kytkintä. Joululoma - kyllä sitä onkin odotettu.

Muistakaahan kaikki nyt lepäillä ja huilailla kun kerrankin luvan kanssa saa!

Toivottavasti saatte kaikki muutkin viettää joulun rakkaintenne parissa, se on joulussa parasta!

HYVÄÄ JOULUA!! <3

Haaste ja tunnustus :)

Kiitos Silmu haasteesta!! :) Yritänpäs vastailla :)

Säännöt:
1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

 

 

Silmun kysymykset:  

 

 

1. Mikä on parasta mitä sinulle on tänä päivänä tapahtunut? - Lapseni sanoi minun olevan paras äiti ikinä <3

2. Kuka tai mikä sai sinut viimeksi hymyilemään? - Tämä haaste, joku muistaa minua ja blogiani :)

3. Kuvakysymys: Jos pääsisit tältä istumalta minne tahansa maailman kolkkaan helposti ja vaivattomasti, minne menisit/matkustaisit? (tässä kohtaa unohdetaan kaikki rajoitteet, lapsenhoidot, yms..) Jos mahdollista lisää tähän kohtaan kuva paikasta, jonne menisit. 

- Keniaan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? (ja perustelu halutessasi) - Delfiini

5. Juhlapyhiä on vuoden mittaan monenlaisia - mikä on suosikkijuhlapyhäsi? Entäs onko sinulla perinteitä liittyen tähän suosikkijuhlapyhään? - Uusi vuosi, saa aloittaa ihan luvan kanssa aina puhtaalta pöydältä jos siltä tuntuu. Perinteitä ei ole.

6. Suosikkiurheilulaji tai mieleisin tapa harrastaa liikuntaa? - Ratsastus

7. Luettele neljä asiaa, jotka ovat elämässäsi oikein hyvin ja joihin olet tyytyväinen. - Minulla on lapset, terveys, koti ja rakkautta.

8. Lempijuoma kaikista maailman juomista... - Energiajuoma :D

9. Jos sinun pitäisi vaihtaa nimesi, mikä olisi uusi nimi ? Perustelutkin voit kertoa, jos haluat. - Tähän en osaa vastata. En ole koskaan asiaa miettinyt ja kai tuo nimi on minulle niin suuri osa identiteettiä, etten osaa edes leikillään kuvitella muuttavani nimeäni. Laitetaan huonon mielikuvituksen piikkiin.

10. Paras lomamuisto? - Parasta lomassa on yleensä se odotus. Kun ei tiedä vielä mitä on tulossa (jos on siis reissuun lähdöstä kyse) ja kuinka todellisuus vastaa odotuksia. Se jännitys :)

11. Kuvakysymys: Liitä tähän kohtaan vastaukseksi kuva, joka saa sinut hyvälle tuulelle. Kerro vielä miksi kuva saa sinut hyvälle tuulelle :)  ?

 

 - Ei varmaan tarvitse perusteluita. Positiivinen ajattelu toimii aina :)

11 kysymystä haastetuille:

1. Jos saisit valita minkä vaan taidon, minkä haluisit (esim. pianon soittaminen, lentäminen tai ruuan laittaminen)?

 

 2. Lapsuuden unelma-ammatit?

 

 3. Jos saisit olla päivän joku toinen henkilö, kuka olisit? Miksi?

 

 4. Kallein hankintasi viimeisen puolen vuoden aikana?

 

5. Löytyykö kaapistasi vaate, jota et käytä mutta jota et myöskään halua heittää pois? Miksi säilytät sitä?

 

6. Elätkö unelmaasi vai unelmoitko elämääsi? Perustele.

 

7. Oletko urbaani city ihminen vai nautitko maaseudun rauhasta?

 

8.  Minkä asian muuttaisit maailmassa? Miksi?

 

9.  Musta vai valkoinen? 

 

10. Oletko joskus tehnyt jotakin sellaista, mitä uskot katuvasti lopun elämääsi?

 

11.  Mikä kuva kuvastaa olotilaasi parhaiten juuri nyt? Lisää alle ja perustele. 

 

Haastan seuraavat: (yritin katsoa sellaisia, jotka eivät olisi haastetta vielä saaneet. Vaikeaa! ja jätin suosiolla huomioimatta tuon 200 lukijan rajan..)

Lapsi rukousten. Pyykkivuoren Prinsessa

Here There Be Tygers Tyger

Pettävällä jäällä Kaipaava 

Bellywish Belly

Uusia askeleita miraana

Yhden viivan nainen naley

Meille vauva Toiveikas

Entä jos ei? Odotellen

Wanted: Ma(ha-a)sukki tuuba

Hullu toivoo toista Layla

Miksette hanki koiraa Ainu

Ajattelin samaan hurauttaa tunnustuksen, jonka olen saanut jo aikoja sitten, enkä ole vain saanut aikaiseksi tehtyä yhtään mitään. Kiitos Silmu ja Layla!!

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla

3. Kopioi Post it- lappu ja liitä se blogiisi

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Minulta tunnustus lähtee seuraaville bloggaajille (ja nyt en enää jaksa selailla kuka sen on jo saanut ja kuka ei :) ):

Lapsi rukousten. Pyykkivuoren Prinsessa

Pettävällä jäällä Kaipaava
Uusia askeleita miraana

Odottavan aika OA 

Pikku pupua odottaen... Pupu

Mielellään saa liittyä lukijoihin tai jättää puumerkkiä, että tietäisin ketä täällä käy lukemassa. Olisi hieman helpompaa vastaisuudessa myös nämä nimeämiset :) <3 Ihanaa viikonlopun jatkoa!!

  

Odottavan aika..

Taas on reilu viikko vierähtänyt. Eilen alkoi 27. raskausviikko. Niin se aika vain kulkee eteenpäin. Tässä raskaudessa on aika kulunut huomattavasti paljon nopeammin kuin ensimmäisen aikana. Silloin sitä vain odotti odottamasta päästyään ja sitten taas vaan odotti. Ja onhan se odottavan aika pitkä. Silloin olin selvillä joka päivä raskausviikoistani tarkalleen. Hyvä etten laskenut tunteja ja minuutteja laskettuun aikaan. Kaikkeen siihen laskemiseen ja odottamiseen olinkin sitten jo raskausviikon 30 paikkeilla niin kypsä, ettei mua kestänyt ystävätkään kuunnella. Tietysti ajankulkua hidasti kaikki lukuisat vaivat, joiden vuoksi makasin välillä osastolla ja jos olin kotona, niin mitään ei kuitenkaan juuri saanut tehdä.

Tässä raskaudessa on kaikki sujunut alusta asti ongelmitta. Jopa alkuraskaudessa vaivannut akne on nyt hyvää vauhtia väistymässä ainakin kasvoilta. Selässä näppyä on vielä jonkin verran. Muita vaivoja ei ole ollut ja toivottavasti ei tulekaan. Nyt on viime päivinä alkanut tuntumaan kiristävää, ahdistavaa tunnetta ylävatsalla. Ihan kuin siellä jokin painaisi tai olisi syönyt aivan liikaa. Kohtu ei kuitenkaan sinne asti vielä yllä, eli lapsi se ei ole :) Taitaa olla nuo sisuskalut jotka siirtyvät kasvavan pienokaisen tieltä uusiin korkeuksiin. Tätä en kuitenkaan miksikään vaivaksi laskisi, koska onhan se nyt kumma jos ei raskauden aikana mitään tuntemuksia olisi.

Esikoinen pitää äidin kiireisenä ja olemmekin nyt nauttineet täysin siemauksin pitkästä viikonlopusta. On nukuttu pitkään (ainakin äiti), syöty hyvin ja käyty vähän shoppailemassakin. Jokaiselle jotakin periaattella sai tuleva pienokainen pari bodya ja housut, esikoinen t-paitoja ja sukkia ja äiti uuden hupparin. Lisäksi ostin tänään ruokakauppareissulta pojalle vaihtohanskat ja itselleni pitkiksiä. Kumpikin saatiin myös uudet pipot. Olin järkyttynyt siitä kuinka kalliita pipot on; 35€ aikuisten pipoista halvimmat. Jonkinlaista lämpöä pipolta kuitenkin vaadin, mutta kyse ei mistään kovin kalliista merkeistä, koska ihan markettivalikoimasta kyse. No eipähän meillä tänä talvena päitä palele.

Äitiysavustus

Tänään tuli äitiysavustus. Ainakin yhdessä asiassa Kela näyttää toimivan reippaasti. Vasta laitoin viikko sitten hakemuksen netin kautta menemään.  Otin avustuksen siis rahana, koska en kokenut äitiyspakkauksen sisältöä täysin tarpeelliseksi, plus uskon saavani enemmän tavaraa kasaan 140€:lla kirppareilta ja tarjousten perässä juoksemalla. Täten saan myös varmasti omaa silmääni miellyttäviä vaatteita ja tavaroita. Nyt käytännössä säästän tuon Ikean reissua varten, mistä siis tarkoituksena käydä noukkimassa pinnasänky ja lipasto vauvanvaatteille ja muille vauvan tavaroille.

Vielä on paljon hankkimatta, vaikka paljon olen shoppaillutkin. Vaatepuoli alkaa olla hyvällä mallilla, ja vaunut on hankittu. Tilausta amazon.co.uk sivustolle olen viritellyt jo pitemmän aikaa ja wish list alkaa olla sen pituinen.. siellä on tarpeellista ihan tuteista ja pulloista turvakaukaloon ja sitten kaikkea vähemmän tarpeellista kuten sitteriä ja leikkimattoa. Saapa nähdä mitä sitten loppujen lopuksi tulee tilattua. Taloudellinen tilanne ei anna periksi tilata ainakaan kaikkea kerralla. etenkään näin joulun alla. kun hankintalistaan lisätään vielä esikoiselle uusi sänky+patja ja toppahaalari plus hurjat joululahjatoiveet alkaa äidin kädet olla sidotut.

..mutta kuten olen jo miljoonasti todennut: Onhan tässä vielä aikaa! :)

Tänään rv 24+5 (piti tarkistaa viereisestä laskurista) :D

Täydellinen elämä.

Kuten monet jo tietää, mun elämä on kaukana täydellisestä. Monilla kuitenkin tuntuu olevan kaikki niin ihanaa ja aurinkoista. Ainakin jos blogimaailmaa on uskominen. Usein nämä blogit ovat oikealla nimellä ja persoonalla kirjoitettuja tai päähenkilöt vähintäänkin helposti tunnistettavissa.

Ymmärrän kyllä, että kaikkea ei halua yleisesti jakaa elämästään, mutta mikä on ideana blogilla, jossa kaikki on niin täydellistä ja ihanaa. Ikinä ei mitään ikävää tai odottamatonta tapahdu. Lapset ovat kauniita, älykkäitä ja niin täydellisiä. Mies on niin huomaavainen, rehellinen, rakastava ja kohtelias ja niin täydellinen. Koti on aina siisti ja kuvat siitä on kuin suoraan sisustuslehden keskiaukeamalta. On rahaa, rakkautta ja kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Sitten kun halutaan sopia tähän täydellisen perheen muottiin niin hankitaan vielä se koira. Se koirakin on niin helvetin täydellinen että on sisäsiisti syntymästään saakka.

Miksi mä luen näitä blogeja? Miksi mä vaivaudun jos mua niin helkatisti ärsyttää.

Mä en siis oikeasti usko, että kenenkään elämä on niin täydellistä. Mä en usko että lapset ja miehet ja koirat koti on niin järjestyksessä kaiket päivät aamusta iltaan ja illasta aamuun, kun pitää antaa ymmärtää. Monet näistä seuraamieni blogien kirjoittajista ovat tuttujani, jotkut jopa kavereita tai jopa entisiä ystäviä. Useista tiedän, että elämä ei todellakaan ole niin ruusuista ja täydellistä kuin annetaan ymmärtää. On vain jokin selittämätön tarve antaa itsestään, perheestään ja elämästään sellainen kuva. Minulle herää kysymys miksi?

En minäkään jakaisi elämästäni näin paljoa jos blogia tunnistettavasti ja omalla nimelläni kirjoittaisin, mutta miksi kirjoittaisin jos en voisi kirjoittaa sitä mitä mielessäni oikeasti liikkuu?

Tällaista pohdin tänä iltana.

Terveisiä ei läheskään niin täydellisestä elämästäni :)

Kiitokset kommenttia jättäneille, saa aina hymyn huulille vaikkei ihan aiheeseen liittyisikään :D

Riittävän hyvä vanhemmuus.

Eilen illalla jäin pitkäksi toviksi pohtimaan tätä uutta (?) käsitettä "riittävän hyvä vanhempi". Aiheesta löytyy kuulemma paljon kirjallisuutta ja nyt suuri aikomukseni olisi sitä etsiä käsiini seuraavalla kirjastoreissulla.

Nyt eron jälkeen on minulla tullut moneen otteeseen erittäin riittämätön olo. Parhaani yritän ja poden huonoa omaatuntoa silloin kun näin ei ole käynyt, mutta isitä huolimatta minusta tuntuu että esikoinen jää nyt todella vähälle huomiolle. Aiemmin talossa oli kaksi aikuista, joista toinen ehti vastailla kysymyksiin ja ihailla lego-rakennelmia silloinkin kun toinen siivosi tai laittoi ruokaa. Nyt olen vain minä yksin ja mun keksittymiskyvyllä ei tehdä kovinkaan montaa asiaa yhtäaikaa. Välillä kun tuntuu ettei onnistu se yksikään. Lisäksi tämä ainainen väsymys on todellinen koettelemus. Haluaisin olla ja viettää aikaa poikani kanssa. Haluaisin tehdä yhdessä enemmän ja käydä ulkona ja olla osallistuva äiti. Nyt vaan tuntuu että en jaksa. Mennään siitä missä aita on matalin. Liikoja ei saisi itseltänsä vaatia, mutta jos meidän yhteiset hetket päivän mittaan on aina vain sohvalla kirjan lukemista tai elokuvan katselua tai lautapelejä pöydän ääressä, ei se tunnu kovin monipuoliselta.

Olen nyt pyrkinyt rauhoittamaan yhden tunnin joka päivä ihan vain poikani kanssa oleiluun. Silloin teemme noita edellä mainittuja asioita, eikä mitään muuta samaan aikaan. Olen pienestä pitäen opettanut lapseni leikkimään myös yksin, joten hän viihtyy hyvin omissa oloissaankin ja jaksaa leikkiä itsekseen. Kuitenkin tuntuu, että välillä minun pitäisi olla siellä läsnä. Kuitenkin leikkiminen hänen kanssaan tuntuu todella teennäiseltä ja vaikealta minulle. Mielikuvituksemme ovat niin eri tasoilla kuten olettaa saattaa aina kun kyseessä on lapsi ja aikuinen. Lisäksi minulla ei ole mitään hajua, mitä 6-vuotiaat pojat haluavat leikeiltänsä. Kyllä nuo miespuoliset henkilöt ovat vain paljon nokkelampia ja sulava liikkeisempiä noissa miesten jutuissa, vaikka kyse olisi vain roboteilla leikkimisestä tai painimatsista sängyllä.

Tämän yhden tunnin toimintatuokion ei tietystikkään onnistu joka päivä, mikäli on kaupass akäyntiä, harrastuksia tai muita menoja. Nukkumaanmenohetki on kuitenkin meille sellainen yhteinen rauhoittumisen paikka. Silloin luetaan iltasatu, mikäli ollaan aikataulussa, eli sängyssä ennen kahdeksaa. Mutta vähintäänkin kysellään päivän kuulumiset ja annetaan pusut ja halit ja toivotetaan hyvät yöt pitkän pitkällä rimpsulla, monella eri kielellä kuten on aina tehty :) Ne on niitä meidän hetkiä. Äiti ja poika-hetkiä.

Olen niin väsynyt olemaan väsynyt.

Harmittelen poikani puolesta kun nyt aikuisen huomio jää hänelä paljon vähemmälle kuin silloin kun talossa oli kaksi aikuista. Kuinka käy kun pikkusisko syntyy? Taas hänen saamansa huomio vähintäänkin puolittuu.. todennäköisesti vauva vaatii ajoittain paljon enemmänkin. Ja äidin väsymys taas moninkertaistuu. Minusta tulee entistä ärhäkämpi, heikkohermoisempi ja lyhyt pinnaisempi.

Voiko minusta riittää tähän kaikkeen..?