lauantai 25. elokuuta 2012

Vihainen

Flunssan suhteen tänään on ollu hieman helpompi päivä. Miehen kanssa mennään totaalista mykkäkoulua edelleen. Se yritti mulle alkaa muina miehinä juttelemaan eilen, mutta tyrmäsin sen heti alkunsa ja totesin, että mä en enää ala tähän. Sillon ku on mokannu niin se asia selvitetään ennen kuin mennään muihin keskustelun aiheisiin. Suuttui tästä, ei pyytänyt anteeksi.

Sain tänään vähän siivoiltua, hieman taisin tuota lapsityövoimaa hyväksi käyttää, ja hiljaisuus retriittiä miestä kohtaan uhmasin sen verran, että komensin sen imuroimaan olohuoneen ja makkarin. Mitään se ei ole tässä kämpässä tehnyt (jos ei sohvalla ja sängyssä makaamista lasketa) pitkään aikaan, joten jos nyt vielä toistaiseksi mun kämppistä leikkii niin saa kyllkä jotain se eteen tehdä. Mä oon oikeesti tosi ilkeä, mutta mä en oo nyt enää muutamaan päivään pessy sen pykkejä, vain omani ja lapsen. Samallahan ne siinä koneessa pyörisi, mutta periaatekysymys. Totesin sille yhtenä päivänä, että alan tehdä asioita sen hyväksi sitten ku sekin alkaa tehdä jotain meidän hyväksi. Tämä vaatteiden pesu nyt lienee ainoa tapa jolla voin sen osottaa. Kämppä nt on pidettävä suht kuosissa, koska täällä asutaan me muutkin. Miehen käyttämiä astioitakin potuttaa suuresti keräillä ympäri kämppää tiskikoneeseen, mutta en halua että alkvat haisemaan makuuhuoneessa tai olohuoneessa. Hän on siirtynyt syömään omia aikojaan, enimmäkseen iltaisin ja öisin. Ei syö meidän kanssa. Harvoin edes samaa ruokaa vaikka ruuat on vielä yhteisistä rahoista ostettukin tässä kuussa. Ensikuusta alkaen nekin on sitten omat. Tosin mies siis on edelleen muuttamassa kuun vaihteessa pois, joten pakko ollakin. Asuntoa ei ole kuitenkaan vielä saanut.

Mä tajusin eilen, että mun päällimmäinen tunne miestä kohtaa on viha. Mä olen niin vihainen sille. Hyvänä kakkosena seuraa pettymys. Mutta se viha. Olen niin vihainen, että se voi tehdä näin meille. Että se voi edes harkita jättävänsä meidät. Ja tässä huomaan asettavani itseni ja lapset uhrin asemaan, mitä missään nimessä en haluaisi. Mutta musta tämä on vain niin VÄÄRIN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti