18.3 meille syntyi täydellistäkin täydellisempi pikkuinen prinsessa pientä perhettämme täydentämään. Mitat olivat 3600g ja 51cm. <3
Synnytys oli aika pitkä, eikä mennyt ollenkaan niin kuin olisin toivonut. Siitä kuitenkin selvittiin ja lopputulos oli mitä parahin. Kirjoittelen synnytyskertomuksen hieman paremmalla ajalla sitten, toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa.
Kotiin päästiin jo toisena päivänä synnytyksestä ja vauva-arki on alkanut sujumaan ehkä hieman liiankin helposti :) Viime yönäkin neiti herätti 23-09 välillä vain kaksi kertaa. Kummallakin kerralla söi n.20 min ja jatkoi heti unia. Mistään rutiineista on turha tietenkään puhua kun ekaa viikkoa elellään, mutta ei mua haittaa ollenkaan saada nukkua öisin, vaikka ajattelinkin, että se tulee olemaan erittäin harvinaista herkkua.
Tuore isä on ollut meillä nyt tutustumassa tyttäreensä ja ollut suureksi avuksi myös esikoisen kanssa. Esikoinen puolestaan tykkää pikkusiskosta hirmuisesti, mutta selvästikin harmittelee kun kaikki ei enää pyörikään hänen ympärillään. Ilkeäksi ei onneksi ole alkanut, mutta hakee kyllä huomiota aiempaa enemmän. Olen sitä pyrkinyt tietysti mahdollisimman paljon antamaan, mutta kyllähän se hieman mietityttää, että kuinka kauan kestää pienellä ihmisellä oppia siihen, ettei maailma pyörikään vain hänen napansa ympärillä. Toisaalta ymmärtää asian hyvin, mutta toisaalta on kuitenkin saanut olla se ainoa lapsi 7 vuotta, joten muutos on suuri.
Opetteluahan tämä on meille kaikille, mutta tätä onnellisuuden ja ylpeyden määrää on mahdotonta kuvailla. En voi uskoa, että rakkauteni määrä on tuplaantunut <3
perjantai 22. maaliskuuta 2013
tiistai 19. helmikuuta 2013
Ultraa ja neuvolaa
Mä kävin viime torstaina (rv35+6) koko- ja synnytystapa-arvioultrassa (hui mikä sanahirviö O.O). Vauva oli arviolta 2,8kg silloin ja jos normaalisti kasvaa niin ainakin 3,5kg sit laskettuna-aikana. Keskikokoiseksi lääkäri luokitteli. Lapsivettä oli sen sijaan runsaasti, yli normirajojen, mutta asiasta ei enempiä puhuttu, enkä tajunnut siitä kysellä, mutta ei ilmeisesti sellaisenaan kovin vakavaa. Kanavaa oli jäljellä vielä n.3cm ja se oli kiinni vaikkakin pehmennyt.
Tänään (36+4) mulla oli sitten neuvola kolmen viikon tauon jälkeen ja paino oli ottanut hurjan harppauksen. Sitä oli kertynyt nyt 3,5kg eli yli kilo viikossa. Sokerirasitus here I come.. Aamulla sit sinne, YÖK! Hb oli kans hiukan taas vaihteeksi laskenut ja nyt sitä viikon yritän monivitamiinilla ja ruokavaliolla hoidella jos ei ole auttanut niin ens viikosta sit rautalisä. Vauvan syke oli hyvä ja mullakin verenpaineet ihan ok. Ajattelin, että rr olisi koholla, kun supistukset tuntuu paineena päässä melkeinpä enemmän ku mahalla :D Sf mitta oli nyt 33cm, eli sekin on kivunnut aiemmalta reitiltään keskikäyrän yläpuolelle.
Vauva ei ole laskeutunut yhtään mihinkään, eikä mitään merkkejä täten lähenevästä synnytyksestä ole.. Eipä tässä nyt toisaalta mikään kiirekkään ole vielä. Supistuksia kyllä tulee ja aika tujujakin ovat jo ajoittain, mutta ei mitään säännöllisyyttä havaittavissa. Odotellaan. :)
Mua ällöttää se sokerirasitukseen meno.. Onneksi sen saa nyt hoidettua nopeasti pois alta kun huomisaamusta oli vapautunut peruutusaika. Torstaina sit th soittelee, jos siinä on jotain poikkeavaa.. en jaksa uskoa. Uskon et suurin osa kertyneestä painosta on vain nestettä, koska turvotukset ovat lisääntyneet huomattavasti viime päivien aikana.
Tänään (36+4) mulla oli sitten neuvola kolmen viikon tauon jälkeen ja paino oli ottanut hurjan harppauksen. Sitä oli kertynyt nyt 3,5kg eli yli kilo viikossa. Sokerirasitus here I come.. Aamulla sit sinne, YÖK! Hb oli kans hiukan taas vaihteeksi laskenut ja nyt sitä viikon yritän monivitamiinilla ja ruokavaliolla hoidella jos ei ole auttanut niin ens viikosta sit rautalisä. Vauvan syke oli hyvä ja mullakin verenpaineet ihan ok. Ajattelin, että rr olisi koholla, kun supistukset tuntuu paineena päässä melkeinpä enemmän ku mahalla :D Sf mitta oli nyt 33cm, eli sekin on kivunnut aiemmalta reitiltään keskikäyrän yläpuolelle.
Vauva ei ole laskeutunut yhtään mihinkään, eikä mitään merkkejä täten lähenevästä synnytyksestä ole.. Eipä tässä nyt toisaalta mikään kiirekkään ole vielä. Supistuksia kyllä tulee ja aika tujujakin ovat jo ajoittain, mutta ei mitään säännöllisyyttä havaittavissa. Odotellaan. :)
Mua ällöttää se sokerirasitukseen meno.. Onneksi sen saa nyt hoidettua nopeasti pois alta kun huomisaamusta oli vapautunut peruutusaika. Torstaina sit th soittelee, jos siinä on jotain poikkeavaa.. en jaksa uskoa. Uskon et suurin osa kertyneestä painosta on vain nestettä, koska turvotukset ovat lisääntyneet huomattavasti viime päivien aikana.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Synnytystoiveita
Tässä raaka versio (versio #1) synnytystoivelistastani, jota olen laatinut viikonlopun aikana. Kovin monet eivät moista tee ja jos toiveita esittävät on heillä niitä yleensä pari. Toivon, että kohdalleni osuu ymmärtäväinen kätilö, koska listani on nyt jo aika pitkä :D
Vielä siihen täytyy lisäillä jotain pitkittyneen synnytyksen varalta, koska se lienee pahin pelkoni. Varmasti muutakin lisättävää vielä tulee.
Synnytykseen lähtee mukaani lapsen isä sekä doula tukijoukoiksi.
Onko kukaan muu tehnyt vastaavaa? Tai huomaatteko jotain puutteita?
Tahdon painottaa, että kyseessä on TOIVElista, ei minkäänlainen käsikirjoitus. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Voi olla mahdollista, että huudan epiduraalia heti kun pääsen ovista sisään :D
Vielä siihen täytyy lisäillä jotain pitkittyneen synnytyksen varalta, koska se lienee pahin pelkoni. Varmasti muutakin lisättävää vielä tulee.
Synnytykseen lähtee mukaani lapsen isä sekä doula tukijoukoiksi.
Onko kukaan muu tehnyt vastaavaa? Tai huomaatteko jotain puutteita?
Tahdon painottaa, että kyseessä on TOIVElista, ei minkäänlainen käsikirjoitus. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Voi olla mahdollista, että huudan epiduraalia heti kun pääsen ovista sisään :D
"SYNNYTYSTOIVELISTA
·
- Toivoisin, että minua hoitava kätilö
luottaisi normaaliin fysiologiseen synnytykseen ja antaisi synnytyksen edetä
omalla painollaan olosuhteiden mukaan.
·
- Haluaisin, että minulle esitellään
selkeästi ja monipuolisesti käytettävissä olevia ”apuvälineitä” ja
kivunlievitysmenetelmiä, koska muuten en osaa niitä pyytää.
·
- Haluaisin, että omaa aktiivisuuttani
tuetaan ja siihen kannustetaan koko synnytyksen ajan.
·
- En halua kokea oloani potilaaksi tai
sänkyyn sidotuksi vaan haluaisin liikkua mahdollisimman vapaasti koko
synnytyksen ajan.
·
- Toivoisin, että meille annettaisiin
synnytysrauha ja kaikki sisääntulijat koputtaisivat ensin.
·
- Haluaisin päästä mahdollisimman ”pitkälle”
ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Erityisesti haluaisin välttää Cytotec-lääkettä
ja epiduraalia.
· - Mikäli ammeita on vapaana, haluaisin
kokeilla sitä avautumisvaiheessa (vaihtoehtoisesti lämmintä suihkua).
·
- Haluaisin kokeilla fysiopalloa,
synnytysjakkaraa synnytyksen aikana.
·
- Kylmää ja lämmintä haluaisin saada
mahalle/selälle pyydettäessä.
·
- Haluaisin mahdollisuuden kokeilla
vyöhyketerapiaa, akupainantaa, akupunktiota, syvähengitystä yms mikäli vain
mahdollista.
·
- Mikäli synnytys vaatii toimenpiteitä,
toivon, että niistä keskustellaan minun ja tukihenkilöideni kanssa.
·
- Haluaisin synnytyssaliin soimaan mahdollisesti
mukanani tuomaa musiikkia, sekä hämärän valaistuksen.
·
- Toivoisin saavani lapseni
syliin/vatsalleni heti syntymän jälkeen.
·
- Haluaisin pitää lasta ihokontaktissa
jonkin aikaa ja mahdollisesti kokeilla ensi-imetystä ennen kylvetystä,
punnitusta tms.
·
- Jos lapsemme kaipaa lääketieteellistä
hoitoa, toivon isän olevan lapsemme kanssa koko ajan.
·
- Haluan imettää lastani ja toivon saavani
tukea ja neuvoja siihen.
·
- Jos imetys ei lähde heti käyntiin
haluaisin lastani mieluummin hörppäytettävän kuin annettavan maitoa pullosta.
·
- En halua, että lapsellemme annetaan
tuttia, mikäli hän on kanssani/vierihoidossa.
·
- Jos synnytys sujuu mutkattomasti ja voimme
vauvan kanssa molemmat hyvin, toivon mahdollisimman nopeaa kotiutusta."
perjantai 1. helmikuuta 2013
Suru
Eilen sain kuulla ihania vauvauutisia. Hyvä ystävä monen vuoden takaa sai kolmannen lapsen; Terveen ja oih, niin kauniin tyttövauvan. Eilen ihailin kuvaa facebookissa. Emme ole pitäneet yhteyttä lähiaikoina muutamaa viestin vaihtoa lukuun ottamatta, mutta yhteisten ystävien kautta olemme kokoajan olleet kartalla toistemme kuulumisista ja puolin ja toisin varmasti tiedämme kuinka paljon toinen välittää ja olemme toistemme ajatuksissa, vaikkei yhteyttä ahkerasti pidetäkään. Raskausajat ovat menneet päällekkäin ja kokoajan olen ollut tietoinen kuinka heillä Suomen toisen puolella sujuu, ja uskon heidän myös tietävän meidän kuulumiset.
Eilen toivoin voivani olla läsnä. Toivoin voivani jakaa heidän elämänsä onnellisimpia hetkiä heidän kanssaan. Ikäväkseni se ei ole mahdollista. Onnittelut sain kuitenkin toimitettua perille ihan henkilökohtaisesti. Toivotin onnea koko perheelle täydestä sydämestäni.
Hetki sitten sain puhelimeeni viestin. Tämä pieni enkeli on tänään jättänyt meidät. Hän on lentänyt toisten kaltaistensa luo ihan liian pian. Ihan liian vähän aikaa sai hän olla vanhempiensa ilona ja aurinkona.
Tämä vetää täysin sanattomaksi. Eihän sellaista vain tapahdu. Ei voi eikä saa tapahtua. Kunpa voisin tehdä tai sanoa jotain mikä veisi pois edes osan tuon perheen surusta. Kunpa voisin tehdä jotakin.. Nyt lähetän lähettipalvelun kautta kukkia tuolle pienelle enkelilapselle ja hänen perheelleen. Toivottavasti se kertoo kuinka he ovat ajatuksissani ja kuinka tekisin enemmän jos se olisi suinkin mahdollista.
En osaa kuvata tunnettani. Sanaton itku näkyy päälle päin.
Eilen toivoin voivani olla läsnä. Toivoin voivani jakaa heidän elämänsä onnellisimpia hetkiä heidän kanssaan. Ikäväkseni se ei ole mahdollista. Onnittelut sain kuitenkin toimitettua perille ihan henkilökohtaisesti. Toivotin onnea koko perheelle täydestä sydämestäni.
Hetki sitten sain puhelimeeni viestin. Tämä pieni enkeli on tänään jättänyt meidät. Hän on lentänyt toisten kaltaistensa luo ihan liian pian. Ihan liian vähän aikaa sai hän olla vanhempiensa ilona ja aurinkona.
Tämä vetää täysin sanattomaksi. Eihän sellaista vain tapahdu. Ei voi eikä saa tapahtua. Kunpa voisin tehdä tai sanoa jotain mikä veisi pois edes osan tuon perheen surusta. Kunpa voisin tehdä jotakin.. Nyt lähetän lähettipalvelun kautta kukkia tuolle pienelle enkelilapselle ja hänen perheelleen. Toivottavasti se kertoo kuinka he ovat ajatuksissani ja kuinka tekisin enemmän jos se olisi suinkin mahdollista.
En osaa kuvata tunnettani. Sanaton itku näkyy päälle päin.
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
Mitäs menit kehuskelemaan..
Heti se kostautuu kun menee kehumaan et saa yönsä nukuttua rauhassa ja jopa ilman vessareissuja. Viime yönä en ookaan sit juuri nukkunut. On ollut kipuja ja ahdistusta, puristusta ja nipistystä ihan jokaisessa mahdollisessa paikassa. Lisäksi neiti päätti jumppailla jonkun sukkapuikon kanssa mun sisällä melkeenpä taukoamatta klo 24-05 välisen ajan. Sit ku viimein sain nukahdettua viiden jälkeen, kömpi esikoinen mun viereen 5.30 ku oli nähnyt pahaa unta. Sit siinä sain aikani sitä suostutella takas nukkumaan ku se ois jo halunnu nousta ylös.. Hain sit panadolia tässä kohtaa ja sen voimalla sain taas unen päästä kiinni, mutta tunnin ehdin nukkua ennen ku kello soi.. Ei enää yhtään tällaista yötä mulle kiitos. Mä arvostan mun yöunia niin paljon, mut pakko kai niistä on oppia jo pikkuhiljaa luopumaan osittain :( Ei voi muuta sano kun onneks olen ottanut varaslähdön äitiyslomaan ja sain sit pari tuntii ladattua esikoisen eskaripäivän aikana.. Huoh..
tiistai 29. tammikuuta 2013
Äitinä olon ja äidiksi tulon ihanuuksia..
Mä olen näköjään taas vajonnut blogihiljaisuuteen. Hengissä kuitenkin ollaan ja yhtenä kappaleena.
Tän kuukauden aikana on taas ehtinyt tapahtua yhtä sun toista, mutt atoisaalta taas mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.
Mä olen saanu juhlistaa äitinä oloa 7 vuoden merkkipaalun muodossa, eli esikoinen täytti vuosia. Lähinnä siitä tuli mulle erittäin vanha olo. Olen erittäin kiitollinen lapsestani ja en voisi elämältä mitään muuta toivoa. Äitinä olo on ihan parasta. Mä olen nauttinut todella paljon siitä että saan jakaa arkeni jokaisen päivän tuon höpönassun kanssa (vaikka just nyt se kiljuu tuolla sydämensä kyllyydestä kun nukahti eskaripäivän jälkeen ja jouduin herättämään kesken unien). On ihana huomata käytösmalleja ja arvoja joita olen lapselleni opettanut ja nyt hän itse niitä käyttää ja tuo ilmi. Vaikkei kaikki aina menekään niin kuin elokuvissa ja lapsi harvemmin toimii niin kuin ajatus, on elämä lapsen kanssa kuitenkin niin ihanaa. En osaa kuvitella yhtään missä olisin tai millainen aikuinen minusta olisi kasvanut, ellen olisi saanut tulla lapseni kasvatettavaksi jo parikymppisenä. Mun on aina ollut erittäin vaikea ymmärtää ikäisiäni lapsettomia. Kuinka he saavat elämänsä kulumaan ja mitä ovat ne asiat jotka heille tuovat nautintoa? Paremmin kuin hyvin olen kuitenkin lähivuosina oppinut, että se ei ole jokaisen oma valinta.
Nyt minusta on tulossa viimein äiti uudestaan. Toisen kerran. Välillä olen pakahtua onnesta asiaa ajatellessani, välillä minut valtaa pakokauhu. Lieneekö raskaushormooneillakin sormensa pelissä. Ehdottoman varma olen kuitenkin siitä että se on pelkästään hyvä asia. Tulen antamaan kaikkeni ja tekemään parhaani. Pakko on vain toivoa, että se riittää.
Jouduin jo synttärien kynnyksellä punnitsemaan lasten välistä tärkeysjärjestystä kun jouduin tiheiden, kivuliaiden supistusetn vuoksi osastolle yhdeksi yöksi, eikä tietystikkään mitään takuita ollut että pääsisin seuraavana päivänä kotiin ja juhlia esikoiselleni järjestämään. Jokin sisälläni sanoi, että vauvalla on kuitenkin kaikki hyvin ja minun tulisi olla kotona esikoiseni luona. Hänen ei kuulu joutua viettämään yhtään syntymäpäivää ilman äitinsä läsnäoloa. Toisaalta linjalla oli myös toisen lapseni terveys. Vaikka tunne olikin vahva kaipasin silti toisen ihmisen varmistusta asiaan ja aikani osastolla tapeltuani pääsin lääkärille yhden yön jälkeen, vaikka hän oli jo aamulla päättänyt, että minun tilanteeni tarkistetaan vasta sitä seuraavana päivänä. Vaihtoehtoisesti olisin voinut lähteä sairaalasta omalla vastuulla, ilman lääkärin tarkastusta, mitä en kuitenkaan halunnut sitten tehdä. Loppu hyvin kaikki hyvin. 5 tuntia säännöllisiä ja kipeitä suppareita ei ollut aikaansaanut suurempaa kypsymistä kohdunsuulla, joten sain lääkärin siunauksella lähteä kotiin. Lupauduin muutamaksi päiväksi vuodelepoon joka jäi kyllä synttäreiden vuoksi toteutumatta, mutta kyllä mä nyt yritin kuitenkin ottaa aiempaa rauhallisemmin.
Nyt on olo tasaantunut, supistukset vähentyneet muutamaan hassuun per päivä ja muutenkin olo on taas ihan mitä mainioin. Liitoskipuja ja muita nipistelyjä ja nippailuja toki on, mutta enpä nyt niistä kävisi kovasti valittelemaan. Yöni saan päänsäntöisesti nukku edelleen ilman ylimääräisiä vessareissuja tai muita heräilyjä. Hengästymistä on toki havaittavissa entistä useammin. Toinen lonkka vaivaa myös ajottain - nivelten löystymistä lienee.
Mieliala on pääsääntöisesti myös ollut korkealla, joskus jopa huolestuttavan korkealla. Innolla odottelen tulevaa ja nautin kotona olosta. Äitiysloma alkaa virallisesti ensi viikon perjantaina, mutta tämä varaslähtö kotona oleiluun on tullut kyllä tarpeeseen. Ei ole kyllä kaiken sen kärsimyksen väärti käydä töissä loppuraskaudessa :D Paljon mieluisampaa tämä oloista ja tuntemuksista nautiskelu.
Aloittelin viime viikolla äitiysjoogaa ja siellä nyt ajattelin käydä kerran viikossa ainakin muutaman viikon, mikäli vointi sen vain sallii. Hengitysharjoituksiahan tuo enimmäkseen pitää sisällään, eli ei siitä haittaa ainakaan voi olla tulevaa synnytystä ajatellen.
Tästäpä aasinsiltana synnytykseen. Sillekin olen nyt jo uskaltanut muutaman ajatuksen uhrata ja uskaltanut jo ehkä hieman haaveilla normaalista alatiesynnytyksestä. Toki minulla on vielä 14.2. ultra, jossa tehdään synnytystapa-arvio ja tarkistellaan vaavin koko. (Oli muuten rv31+6 arvio 1939g, kun synnärillä ultrasivat.) Eli voihan tuolta vielä jotain yllättävää sektioon johtavaa löytyä, mutta se on sitten sen ajan murhe. Ehdottomasti haluaisin normisynnytyksen ja senkin mielellään ilman mitään käynnistyksiä.
Tein Doula-varauksen. Päädyimme siihen lopputulokseen, että vaikka lapsen isä suunnittelee tulevansa synnytykseen mukaan, pyydämme silti mukaan myös doulan. Tuli minulle uutena tietona, että doula ja isä voivat olla molemmat synnytyksessä mukana ja kun tämän kuulin niin ehdottomasti doulan sitten mukaan halusin. Pyyntö on nyt laitettu eteenpäin ja toivottavasti sieltä pian jotain kuuluu, koska viikkoja on jo aika monta kasassa ja olisi mukava heitä (nimetään aina kaksi per äiti) ennen synnytystäkin jo ainakin kerran mielellään pari.
Tän kuukauden aikana on taas ehtinyt tapahtua yhtä sun toista, mutt atoisaalta taas mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.
Mä olen saanu juhlistaa äitinä oloa 7 vuoden merkkipaalun muodossa, eli esikoinen täytti vuosia. Lähinnä siitä tuli mulle erittäin vanha olo. Olen erittäin kiitollinen lapsestani ja en voisi elämältä mitään muuta toivoa. Äitinä olo on ihan parasta. Mä olen nauttinut todella paljon siitä että saan jakaa arkeni jokaisen päivän tuon höpönassun kanssa (vaikka just nyt se kiljuu tuolla sydämensä kyllyydestä kun nukahti eskaripäivän jälkeen ja jouduin herättämään kesken unien). On ihana huomata käytösmalleja ja arvoja joita olen lapselleni opettanut ja nyt hän itse niitä käyttää ja tuo ilmi. Vaikkei kaikki aina menekään niin kuin elokuvissa ja lapsi harvemmin toimii niin kuin ajatus, on elämä lapsen kanssa kuitenkin niin ihanaa. En osaa kuvitella yhtään missä olisin tai millainen aikuinen minusta olisi kasvanut, ellen olisi saanut tulla lapseni kasvatettavaksi jo parikymppisenä. Mun on aina ollut erittäin vaikea ymmärtää ikäisiäni lapsettomia. Kuinka he saavat elämänsä kulumaan ja mitä ovat ne asiat jotka heille tuovat nautintoa? Paremmin kuin hyvin olen kuitenkin lähivuosina oppinut, että se ei ole jokaisen oma valinta.
Nyt minusta on tulossa viimein äiti uudestaan. Toisen kerran. Välillä olen pakahtua onnesta asiaa ajatellessani, välillä minut valtaa pakokauhu. Lieneekö raskaushormooneillakin sormensa pelissä. Ehdottoman varma olen kuitenkin siitä että se on pelkästään hyvä asia. Tulen antamaan kaikkeni ja tekemään parhaani. Pakko on vain toivoa, että se riittää.
Jouduin jo synttärien kynnyksellä punnitsemaan lasten välistä tärkeysjärjestystä kun jouduin tiheiden, kivuliaiden supistusetn vuoksi osastolle yhdeksi yöksi, eikä tietystikkään mitään takuita ollut että pääsisin seuraavana päivänä kotiin ja juhlia esikoiselleni järjestämään. Jokin sisälläni sanoi, että vauvalla on kuitenkin kaikki hyvin ja minun tulisi olla kotona esikoiseni luona. Hänen ei kuulu joutua viettämään yhtään syntymäpäivää ilman äitinsä läsnäoloa. Toisaalta linjalla oli myös toisen lapseni terveys. Vaikka tunne olikin vahva kaipasin silti toisen ihmisen varmistusta asiaan ja aikani osastolla tapeltuani pääsin lääkärille yhden yön jälkeen, vaikka hän oli jo aamulla päättänyt, että minun tilanteeni tarkistetaan vasta sitä seuraavana päivänä. Vaihtoehtoisesti olisin voinut lähteä sairaalasta omalla vastuulla, ilman lääkärin tarkastusta, mitä en kuitenkaan halunnut sitten tehdä. Loppu hyvin kaikki hyvin. 5 tuntia säännöllisiä ja kipeitä suppareita ei ollut aikaansaanut suurempaa kypsymistä kohdunsuulla, joten sain lääkärin siunauksella lähteä kotiin. Lupauduin muutamaksi päiväksi vuodelepoon joka jäi kyllä synttäreiden vuoksi toteutumatta, mutta kyllä mä nyt yritin kuitenkin ottaa aiempaa rauhallisemmin.
Nyt on olo tasaantunut, supistukset vähentyneet muutamaan hassuun per päivä ja muutenkin olo on taas ihan mitä mainioin. Liitoskipuja ja muita nipistelyjä ja nippailuja toki on, mutta enpä nyt niistä kävisi kovasti valittelemaan. Yöni saan päänsäntöisesti nukku edelleen ilman ylimääräisiä vessareissuja tai muita heräilyjä. Hengästymistä on toki havaittavissa entistä useammin. Toinen lonkka vaivaa myös ajottain - nivelten löystymistä lienee.
Mieliala on pääsääntöisesti myös ollut korkealla, joskus jopa huolestuttavan korkealla. Innolla odottelen tulevaa ja nautin kotona olosta. Äitiysloma alkaa virallisesti ensi viikon perjantaina, mutta tämä varaslähtö kotona oleiluun on tullut kyllä tarpeeseen. Ei ole kyllä kaiken sen kärsimyksen väärti käydä töissä loppuraskaudessa :D Paljon mieluisampaa tämä oloista ja tuntemuksista nautiskelu.
Aloittelin viime viikolla äitiysjoogaa ja siellä nyt ajattelin käydä kerran viikossa ainakin muutaman viikon, mikäli vointi sen vain sallii. Hengitysharjoituksiahan tuo enimmäkseen pitää sisällään, eli ei siitä haittaa ainakaan voi olla tulevaa synnytystä ajatellen.
Tästäpä aasinsiltana synnytykseen. Sillekin olen nyt jo uskaltanut muutaman ajatuksen uhrata ja uskaltanut jo ehkä hieman haaveilla normaalista alatiesynnytyksestä. Toki minulla on vielä 14.2. ultra, jossa tehdään synnytystapa-arvio ja tarkistellaan vaavin koko. (Oli muuten rv31+6 arvio 1939g, kun synnärillä ultrasivat.) Eli voihan tuolta vielä jotain yllättävää sektioon johtavaa löytyä, mutta se on sitten sen ajan murhe. Ehdottomasti haluaisin normisynnytyksen ja senkin mielellään ilman mitään käynnistyksiä.
Tein Doula-varauksen. Päädyimme siihen lopputulokseen, että vaikka lapsen isä suunnittelee tulevansa synnytykseen mukaan, pyydämme silti mukaan myös doulan. Tuli minulle uutena tietona, että doula ja isä voivat olla molemmat synnytyksessä mukana ja kun tämän kuulin niin ehdottomasti doulan sitten mukaan halusin. Pyyntö on nyt laitettu eteenpäin ja toivottavasti sieltä pian jotain kuuluu, koska viikkoja on jo aika monta kasassa ja olisi mukava heitä (nimetään aina kaksi per äiti) ennen synnytystäkin jo ainakin kerran mielellään pari.
maanantai 31. joulukuuta 2012
Hei hei vuosi 2012..
.. en tiedä tuleeko tätä vuotta ikävä vai ei.
Tänä vuonna on sattunut ja tapahtunut paljon.. niin hyvää - kuin ei niin hyvää.
Tänä vuonna koen kasvaneeni ihmisenä, äitinä, ystävänä.. Olen oppinut itsestäni paljon uutta. Tärkeimpänä ehkä sen kuinka vahva voin olla niin halutessani. Kuinka en sorru, vaikka kaikki ympärilläni sortuu. Tietysti minulla on asiat vielä erittäin hyvin moneen muuhun verrattuna.
Pääasia on että tämä vuosi päättyy onnellisissa ja iloisissa tunnelmissa. Olen todella tyytyväinen elämääni. En voisi tällä hetkellä juuri pyytää enempää. Mikä tämän kaiken ja tämän vuoden tarkoitus on ollut, sitä en vielä osaa sanoa. Se varmasti selviää tulevaisuudessa. Ja se on ihan hyvä niin.
Olen oppinut ehkä jopa hieman kärsivällisyyttä. Odottamista. Kaiken ei ehkä sittenkään tarvitse tapahtua NYT HETI. Joskus on parempi, että se tapahtuu vähän myöhemmin.
Olen oppinut nauttimaan itsestäni ja omasta seurastani. Olen oppinut mitä todella tarvitsen ja ansaitsen. Olen oppinut vaatimaan. Olen oppinut ajattelemaan itseäni. Olen oppinut etten voi tehdä toista onnelliseksi ennen kuin teen itseni onnelliseksi.
Olen oppinut, että vaikka joku ei rakastakaan minua juuri niin kuin minä haluaisin, ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi minua silti juuri kaikella sillä mitä hänellä on. Olen oppinut ettei toista voi muuttaa, eikä toisen vuoksi voi muuttua. Muutoksen on lähdettävä meistä jokaisesta itsestä.
Olen oppinut, että pienessä hetkessä voi tapahtua asioita jotka jättävät jälkensä iäksi. Olen oppinut, että tämän voin aiheuttaa tietämättäni toiselle. Olen oppinut, että olen vastuussa teoistani ja sanoistani - vaikka olisin kuinka vihainen ja surullinen.
Olen oppinut myös paljon muista ihmisistä. Auttava käsi voi tulla sieltä mistä sitä osaat vähiten odottaa. Ymmärrystä sieltä minkä et tiennyt olevankaan. Ystävät muuttuvat, ja jos ymmärrän sen, ei minun tarvitse luopua heistä. Olen oppinut, että voimme tuijottaa samaa pilvenhattaraa ja nähdä ihan eri kuvion.
Olen oppinut antamaan anteeksi. Muille ja itsellenikin.
Olen oppinut paljon.
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!
Tänä vuonna on sattunut ja tapahtunut paljon.. niin hyvää - kuin ei niin hyvää.
Tänä vuonna koen kasvaneeni ihmisenä, äitinä, ystävänä.. Olen oppinut itsestäni paljon uutta. Tärkeimpänä ehkä sen kuinka vahva voin olla niin halutessani. Kuinka en sorru, vaikka kaikki ympärilläni sortuu. Tietysti minulla on asiat vielä erittäin hyvin moneen muuhun verrattuna.
Pääasia on että tämä vuosi päättyy onnellisissa ja iloisissa tunnelmissa. Olen todella tyytyväinen elämääni. En voisi tällä hetkellä juuri pyytää enempää. Mikä tämän kaiken ja tämän vuoden tarkoitus on ollut, sitä en vielä osaa sanoa. Se varmasti selviää tulevaisuudessa. Ja se on ihan hyvä niin.
Olen oppinut ehkä jopa hieman kärsivällisyyttä. Odottamista. Kaiken ei ehkä sittenkään tarvitse tapahtua NYT HETI. Joskus on parempi, että se tapahtuu vähän myöhemmin.
Olen oppinut nauttimaan itsestäni ja omasta seurastani. Olen oppinut mitä todella tarvitsen ja ansaitsen. Olen oppinut vaatimaan. Olen oppinut ajattelemaan itseäni. Olen oppinut etten voi tehdä toista onnelliseksi ennen kuin teen itseni onnelliseksi.
Olen oppinut, että vaikka joku ei rakastakaan minua juuri niin kuin minä haluaisin, ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi minua silti juuri kaikella sillä mitä hänellä on. Olen oppinut ettei toista voi muuttaa, eikä toisen vuoksi voi muuttua. Muutoksen on lähdettävä meistä jokaisesta itsestä.
Olen oppinut, että pienessä hetkessä voi tapahtua asioita jotka jättävät jälkensä iäksi. Olen oppinut, että tämän voin aiheuttaa tietämättäni toiselle. Olen oppinut, että olen vastuussa teoistani ja sanoistani - vaikka olisin kuinka vihainen ja surullinen.
Olen oppinut myös paljon muista ihmisistä. Auttava käsi voi tulla sieltä mistä sitä osaat vähiten odottaa. Ymmärrystä sieltä minkä et tiennyt olevankaan. Ystävät muuttuvat, ja jos ymmärrän sen, ei minun tarvitse luopua heistä. Olen oppinut, että voimme tuijottaa samaa pilvenhattaraa ja nähdä ihan eri kuvion.
Olen oppinut antamaan anteeksi. Muille ja itsellenikin.
Olen oppinut paljon.
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!
torstai 20. joulukuuta 2012
Lomille lomps!
Me suunnataan huomenna reilu 500km päähän mun vanhempien luo joulun viettoon, joten tulin toivottelemaan tänne kaikille
..kun en varmaan ennen pyhiä enää ehdi tänne rustailemaan.
Neuvolakuulumiset (rv27+5) tähän jouluhehkustusten lomaan, eli mulla oli tuo neuvolalääkäri ja meillä on pikkuisen kanssa kaikki hyvin. Lisääntyneet ja ajoittain hieman kivuliaat supparit aiheuttivat huolta hieman niin lääkärille kuin minullekin (jäädään seurailemaan), mutta muuten on kaikki vallan mainiokkaasti. Painokin oli noussut edellisestä käynnistä vain 800g :) Sf-mitta kasvaa omalla alakäyrällään ja oli nyt 24cm.
Lomaa on meillä 7.1. saakka, joten mitään tarkkoja aikatauluja ei ole kotiin paluun suhteen tehty ja täten reissu voi kestää kolme päivää tai kolmanteen päivään ;) Yleensä mun hermo ei kestä äitiä kovin pitkään. Katsotaan mihin mestarisaavutuksiin päästään tällä kertaa :)
Osa paketeista on jo autoon pakattu (sellaiset jotka eivät pakkasesta välitä) ja loput odottavat huomista ja esikoisen kouluun menoa. Sillä välin saan pakata niin lahjat kuin muutkin tavarat rauhassa autoon ja heti eskarin päätyttyä nostamme kytkintä. Joululoma - kyllä sitä onkin odotettu.
Muistakaahan kaikki nyt lepäillä ja huilailla kun kerrankin luvan kanssa saa!
Toivottavasti saatte kaikki muutkin viettää joulun rakkaintenne parissa, se on joulussa parasta!
HYVÄÄ JOULUA!! <3
OIKEIN IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUA!!
 |
| (kuva lainattu) |
..kun en varmaan ennen pyhiä enää ehdi tänne rustailemaan.
Neuvolakuulumiset (rv27+5) tähän jouluhehkustusten lomaan, eli mulla oli tuo neuvolalääkäri ja meillä on pikkuisen kanssa kaikki hyvin. Lisääntyneet ja ajoittain hieman kivuliaat supparit aiheuttivat huolta hieman niin lääkärille kuin minullekin (jäädään seurailemaan), mutta muuten on kaikki vallan mainiokkaasti. Painokin oli noussut edellisestä käynnistä vain 800g :) Sf-mitta kasvaa omalla alakäyrällään ja oli nyt 24cm.
Lomaa on meillä 7.1. saakka, joten mitään tarkkoja aikatauluja ei ole kotiin paluun suhteen tehty ja täten reissu voi kestää kolme päivää tai kolmanteen päivään ;) Yleensä mun hermo ei kestä äitiä kovin pitkään. Katsotaan mihin mestarisaavutuksiin päästään tällä kertaa :)
Osa paketeista on jo autoon pakattu (sellaiset jotka eivät pakkasesta välitä) ja loput odottavat huomista ja esikoisen kouluun menoa. Sillä välin saan pakata niin lahjat kuin muutkin tavarat rauhassa autoon ja heti eskarin päätyttyä nostamme kytkintä. Joululoma - kyllä sitä onkin odotettu.
Muistakaahan kaikki nyt lepäillä ja huilailla kun kerrankin luvan kanssa saa!
Toivottavasti saatte kaikki muutkin viettää joulun rakkaintenne parissa, se on joulussa parasta!
HYVÄÄ JOULUA!! <3
lauantai 15. joulukuuta 2012
Haaste ja tunnustus :)
Kiitos Silmu haasteesta!! :) Yritänpäs vastailla :)
Säännöt:
1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
Silmun kysymykset:
1. Mikä on parasta mitä sinulle on tänä päivänä tapahtunut? - Lapseni sanoi minun olevan paras äiti ikinä <3
2. Kuka tai mikä sai sinut viimeksi hymyilemään? - Tämä haaste, joku muistaa minua ja blogiani :)
3. Kuvakysymys: Jos pääsisit tältä
istumalta minne tahansa maailman kolkkaan helposti ja vaivattomasti,
minne menisit/matkustaisit? (tässä kohtaa unohdetaan kaikki rajoitteet,
lapsenhoidot, yms..) Jos mahdollista lisää tähän kohtaan kuva paikasta, jonne menisit.
- Keniaan
4. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? (ja perustelu halutessasi) - Delfiini
5. Juhlapyhiä on vuoden mittaan monenlaisia -
mikä on suosikkijuhlapyhäsi? Entäs onko sinulla perinteitä liittyen
tähän suosikkijuhlapyhään? - Uusi vuosi, saa aloittaa ihan luvan kanssa aina puhtaalta pöydältä jos siltä tuntuu. Perinteitä ei ole.
6. Suosikkiurheilulaji tai mieleisin tapa harrastaa liikuntaa? - Ratsastus
7. Luettele neljä asiaa, jotka ovat elämässäsi oikein hyvin ja joihin olet tyytyväinen. - Minulla on lapset, terveys, koti ja rakkautta.
8. Lempijuoma kaikista maailman juomista... - Energiajuoma :D
9. Jos sinun pitäisi vaihtaa nimesi, mikä olisi uusi nimi ? Perustelutkin voit kertoa, jos haluat. - Tähän en osaa vastata. En ole koskaan asiaa miettinyt ja kai tuo nimi on minulle niin suuri osa identiteettiä, etten osaa edes leikillään kuvitella muuttavani nimeäni. Laitetaan huonon mielikuvituksen piikkiin.
10. Paras lomamuisto? - Parasta lomassa on yleensä se odotus. Kun ei tiedä vielä mitä on tulossa (jos on siis reissuun lähdöstä kyse) ja kuinka todellisuus vastaa odotuksia. Se jännitys :)
11. Kuvakysymys: Liitä tähän kohtaan
vastaukseksi kuva, joka saa sinut hyvälle tuulelle. Kerro vielä miksi
kuva saa sinut hyvälle tuulelle :) ?
- Ei varmaan tarvitse perusteluita. Positiivinen ajattelu toimii aina :)
11 kysymystä haastetuille:
1. Jos saisit valita minkä vaan taidon, minkä haluisit (esim. pianon
soittaminen, lentäminen tai ruuan laittaminen)?
2. Lapsuuden unelma-ammatit?
3. Jos saisit olla päivän joku toinen henkilö, kuka olisit? Miksi?
4. Kallein hankintasi viimeisen puolen vuoden aikana?
5. Löytyykö kaapistasi vaate, jota et käytä mutta jota et myöskään halua heittää pois? Miksi säilytät sitä?
6. Elätkö unelmaasi vai unelmoitko elämääsi? Perustele.
7. Oletko urbaani city ihminen vai nautitko maaseudun rauhasta?
8. Minkä asian muuttaisit maailmassa? Miksi?
9. Musta vai valkoinen?
10. Oletko joskus tehnyt jotakin sellaista, mitä uskot katuvasti lopun elämääsi?
11. Mikä kuva kuvastaa olotilaasi parhaiten juuri nyt? Lisää alle ja perustele.
Haastan seuraavat: (yritin katsoa sellaisia, jotka eivät olisi haastetta vielä saaneet. Vaikeaa! ja jätin suosiolla huomioimatta tuon 200 lukijan rajan..)
Lapsi rukousten. Pyykkivuoren Prinsessa
Here There Be Tygers Tyger
Pettävällä jäällä Kaipaava
Bellywish Belly
Uusia askeleita miraana
Yhden viivan nainen naley
Meille vauva Toiveikas
Ajattelin samaan hurauttaa tunnustuksen, jonka olen saanut jo aikoja sitten, enkä ole vain saanut aikaiseksi tehtyä yhtään mitään. Kiitos Silmu ja Layla!!
Tunnustuksen
säännöt:
1. Kiitä
linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen
2. Anna
tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille
kommentilla
3. Kopioi Post
it- lappu ja liitä se blogiisi
4. Ole iloinen
saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it-lapulla ja
toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
Minulta tunnustus lähtee seuraaville bloggaajille (ja nyt en enää jaksa selailla kuka sen on jo saanut ja kuka ei :) ):
Lapsi rukousten. Pyykkivuoren Prinsessa
Mielellään saa liittyä lukijoihin tai jättää puumerkkiä, että tietäisin ketä täällä käy lukemassa. Olisi hieman helpompaa vastaisuudessa myös nämä nimeämiset :) <3 Ihanaa viikonlopun jatkoa!!
lauantai 8. joulukuuta 2012
Odottavan aika..
Taas on reilu viikko vierähtänyt. Eilen alkoi 27. raskausviikko. Niin se aika vain kulkee eteenpäin. Tässä raskaudessa on aika kulunut huomattavasti paljon nopeammin kuin ensimmäisen aikana. Silloin sitä vain odotti odottamasta päästyään ja sitten taas vaan odotti. Ja onhan se odottavan aika pitkä. Silloin olin selvillä joka päivä raskausviikoistani tarkalleen. Hyvä etten laskenut tunteja ja minuutteja laskettuun aikaan. Kaikkeen siihen laskemiseen ja odottamiseen olinkin sitten jo raskausviikon 30 paikkeilla niin kypsä, ettei mua kestänyt ystävätkään kuunnella. Tietysti ajankulkua hidasti kaikki lukuisat vaivat, joiden vuoksi makasin välillä osastolla ja jos olin kotona, niin mitään ei kuitenkaan juuri saanut tehdä.
Tässä raskaudessa on kaikki sujunut alusta asti ongelmitta. Jopa alkuraskaudessa vaivannut akne on nyt hyvää vauhtia väistymässä ainakin kasvoilta. Selässä näppyä on vielä jonkin verran. Muita vaivoja ei ole ollut ja toivottavasti ei tulekaan. Nyt on viime päivinä alkanut tuntumaan kiristävää, ahdistavaa tunnetta ylävatsalla. Ihan kuin siellä jokin painaisi tai olisi syönyt aivan liikaa. Kohtu ei kuitenkaan sinne asti vielä yllä, eli lapsi se ei ole :) Taitaa olla nuo sisuskalut jotka siirtyvät kasvavan pienokaisen tieltä uusiin korkeuksiin. Tätä en kuitenkaan miksikään vaivaksi laskisi, koska onhan se nyt kumma jos ei raskauden aikana mitään tuntemuksia olisi.
Esikoinen pitää äidin kiireisenä ja olemmekin nyt nauttineet täysin siemauksin pitkästä viikonlopusta. On nukuttu pitkään (ainakin äiti), syöty hyvin ja käyty vähän shoppailemassakin. Jokaiselle jotakin periaattella sai tuleva pienokainen pari bodya ja housut, esikoinen t-paitoja ja sukkia ja äiti uuden hupparin. Lisäksi ostin tänään ruokakauppareissulta pojalle vaihtohanskat ja itselleni pitkiksiä. Kumpikin saatiin myös uudet pipot. Olin järkyttynyt siitä kuinka kalliita pipot on; 35€ aikuisten pipoista halvimmat. Jonkinlaista lämpöä pipolta kuitenkin vaadin, mutta kyse ei mistään kovin kalliista merkeistä, koska ihan markettivalikoimasta kyse. No eipähän meillä tänä talvena päitä palele.
Tässä raskaudessa on kaikki sujunut alusta asti ongelmitta. Jopa alkuraskaudessa vaivannut akne on nyt hyvää vauhtia väistymässä ainakin kasvoilta. Selässä näppyä on vielä jonkin verran. Muita vaivoja ei ole ollut ja toivottavasti ei tulekaan. Nyt on viime päivinä alkanut tuntumaan kiristävää, ahdistavaa tunnetta ylävatsalla. Ihan kuin siellä jokin painaisi tai olisi syönyt aivan liikaa. Kohtu ei kuitenkaan sinne asti vielä yllä, eli lapsi se ei ole :) Taitaa olla nuo sisuskalut jotka siirtyvät kasvavan pienokaisen tieltä uusiin korkeuksiin. Tätä en kuitenkaan miksikään vaivaksi laskisi, koska onhan se nyt kumma jos ei raskauden aikana mitään tuntemuksia olisi.
Esikoinen pitää äidin kiireisenä ja olemmekin nyt nauttineet täysin siemauksin pitkästä viikonlopusta. On nukuttu pitkään (ainakin äiti), syöty hyvin ja käyty vähän shoppailemassakin. Jokaiselle jotakin periaattella sai tuleva pienokainen pari bodya ja housut, esikoinen t-paitoja ja sukkia ja äiti uuden hupparin. Lisäksi ostin tänään ruokakauppareissulta pojalle vaihtohanskat ja itselleni pitkiksiä. Kumpikin saatiin myös uudet pipot. Olin järkyttynyt siitä kuinka kalliita pipot on; 35€ aikuisten pipoista halvimmat. Jonkinlaista lämpöä pipolta kuitenkin vaadin, mutta kyse ei mistään kovin kalliista merkeistä, koska ihan markettivalikoimasta kyse. No eipähän meillä tänä talvena päitä palele.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Äitiysavustus
Tänään tuli äitiysavustus. Ainakin yhdessä asiassa Kela näyttää toimivan reippaasti. Vasta laitoin viikko sitten hakemuksen netin kautta menemään. Otin avustuksen siis rahana, koska en kokenut äitiyspakkauksen sisältöä täysin tarpeelliseksi, plus uskon saavani enemmän tavaraa kasaan 140€:lla kirppareilta ja tarjousten perässä juoksemalla. Täten saan myös varmasti omaa silmääni miellyttäviä vaatteita ja tavaroita. Nyt käytännössä säästän tuon Ikean reissua varten, mistä siis tarkoituksena käydä noukkimassa pinnasänky ja lipasto vauvanvaatteille ja muille vauvan tavaroille.
Vielä on paljon hankkimatta, vaikka paljon olen shoppaillutkin. Vaatepuoli alkaa olla hyvällä mallilla, ja vaunut on hankittu. Tilausta amazon.co.uk sivustolle olen viritellyt jo pitemmän aikaa ja wish list alkaa olla sen pituinen.. siellä on tarpeellista ihan tuteista ja pulloista turvakaukaloon ja sitten kaikkea vähemmän tarpeellista kuten sitteriä ja leikkimattoa. Saapa nähdä mitä sitten loppujen lopuksi tulee tilattua. Taloudellinen tilanne ei anna periksi tilata ainakaan kaikkea kerralla. etenkään näin joulun alla. kun hankintalistaan lisätään vielä esikoiselle uusi sänky+patja ja toppahaalari plus hurjat joululahjatoiveet alkaa äidin kädet olla sidotut.
..mutta kuten olen jo miljoonasti todennut: Onhan tässä vielä aikaa! :)
Tänään rv 24+5 (piti tarkistaa viereisestä laskurista) :D
Vielä on paljon hankkimatta, vaikka paljon olen shoppaillutkin. Vaatepuoli alkaa olla hyvällä mallilla, ja vaunut on hankittu. Tilausta amazon.co.uk sivustolle olen viritellyt jo pitemmän aikaa ja wish list alkaa olla sen pituinen.. siellä on tarpeellista ihan tuteista ja pulloista turvakaukaloon ja sitten kaikkea vähemmän tarpeellista kuten sitteriä ja leikkimattoa. Saapa nähdä mitä sitten loppujen lopuksi tulee tilattua. Taloudellinen tilanne ei anna periksi tilata ainakaan kaikkea kerralla. etenkään näin joulun alla. kun hankintalistaan lisätään vielä esikoiselle uusi sänky+patja ja toppahaalari plus hurjat joululahjatoiveet alkaa äidin kädet olla sidotut.
..mutta kuten olen jo miljoonasti todennut: Onhan tässä vielä aikaa! :)
Tänään rv 24+5 (piti tarkistaa viereisestä laskurista) :D
maanantai 26. marraskuuta 2012
Täydellinen elämä.
Kuten monet jo tietää, mun elämä on kaukana täydellisestä. Monilla kuitenkin tuntuu olevan kaikki niin ihanaa ja aurinkoista. Ainakin jos blogimaailmaa on uskominen. Usein nämä blogit ovat oikealla nimellä ja persoonalla kirjoitettuja tai päähenkilöt vähintäänkin helposti tunnistettavissa.
Ymmärrän kyllä, että kaikkea ei halua yleisesti jakaa elämästään, mutta mikä on ideana blogilla, jossa kaikki on niin täydellistä ja ihanaa. Ikinä ei mitään ikävää tai odottamatonta tapahdu. Lapset ovat kauniita, älykkäitä ja niin täydellisiä. Mies on niin huomaavainen, rehellinen, rakastava ja kohtelias ja niin täydellinen. Koti on aina siisti ja kuvat siitä on kuin suoraan sisustuslehden keskiaukeamalta. On rahaa, rakkautta ja kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Sitten kun halutaan sopia tähän täydellisen perheen muottiin niin hankitaan vielä se koira. Se koirakin on niin helvetin täydellinen että on sisäsiisti syntymästään saakka.
Miksi mä luen näitä blogeja? Miksi mä vaivaudun jos mua niin helkatisti ärsyttää.
Mä en siis oikeasti usko, että kenenkään elämä on niin täydellistä. Mä en usko että lapset ja miehet ja koirat koti on niin järjestyksessä kaiket päivät aamusta iltaan ja illasta aamuun, kun pitää antaa ymmärtää. Monet näistä seuraamieni blogien kirjoittajista ovat tuttujani, jotkut jopa kavereita tai jopa entisiä ystäviä. Useista tiedän, että elämä ei todellakaan ole niin ruusuista ja täydellistä kuin annetaan ymmärtää. On vain jokin selittämätön tarve antaa itsestään, perheestään ja elämästään sellainen kuva. Minulle herää kysymys miksi?
En minäkään jakaisi elämästäni näin paljoa jos blogia tunnistettavasti ja omalla nimelläni kirjoittaisin, mutta miksi kirjoittaisin jos en voisi kirjoittaa sitä mitä mielessäni oikeasti liikkuu?
Tällaista pohdin tänä iltana.
Terveisiä ei läheskään niin täydellisestä elämästäni :)
Kiitokset kommenttia jättäneille, saa aina hymyn huulille vaikkei ihan aiheeseen liittyisikään :D
Ymmärrän kyllä, että kaikkea ei halua yleisesti jakaa elämästään, mutta mikä on ideana blogilla, jossa kaikki on niin täydellistä ja ihanaa. Ikinä ei mitään ikävää tai odottamatonta tapahdu. Lapset ovat kauniita, älykkäitä ja niin täydellisiä. Mies on niin huomaavainen, rehellinen, rakastava ja kohtelias ja niin täydellinen. Koti on aina siisti ja kuvat siitä on kuin suoraan sisustuslehden keskiaukeamalta. On rahaa, rakkautta ja kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Sitten kun halutaan sopia tähän täydellisen perheen muottiin niin hankitaan vielä se koira. Se koirakin on niin helvetin täydellinen että on sisäsiisti syntymästään saakka.
Miksi mä luen näitä blogeja? Miksi mä vaivaudun jos mua niin helkatisti ärsyttää.
Mä en siis oikeasti usko, että kenenkään elämä on niin täydellistä. Mä en usko että lapset ja miehet ja koirat koti on niin järjestyksessä kaiket päivät aamusta iltaan ja illasta aamuun, kun pitää antaa ymmärtää. Monet näistä seuraamieni blogien kirjoittajista ovat tuttujani, jotkut jopa kavereita tai jopa entisiä ystäviä. Useista tiedän, että elämä ei todellakaan ole niin ruusuista ja täydellistä kuin annetaan ymmärtää. On vain jokin selittämätön tarve antaa itsestään, perheestään ja elämästään sellainen kuva. Minulle herää kysymys miksi?
En minäkään jakaisi elämästäni näin paljoa jos blogia tunnistettavasti ja omalla nimelläni kirjoittaisin, mutta miksi kirjoittaisin jos en voisi kirjoittaa sitä mitä mielessäni oikeasti liikkuu?
Tällaista pohdin tänä iltana.
Terveisiä ei läheskään niin täydellisestä elämästäni :)
Kiitokset kommenttia jättäneille, saa aina hymyn huulille vaikkei ihan aiheeseen liittyisikään :D
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Riittävän hyvä vanhemmuus.
Eilen illalla jäin pitkäksi toviksi pohtimaan tätä uutta (?) käsitettä "riittävän hyvä vanhempi". Aiheesta löytyy kuulemma paljon kirjallisuutta ja nyt suuri aikomukseni olisi sitä etsiä käsiini seuraavalla kirjastoreissulla.
Nyt eron jälkeen on minulla tullut moneen otteeseen erittäin riittämätön olo. Parhaani yritän ja poden huonoa omaatuntoa silloin kun näin ei ole käynyt, mutta isitä huolimatta minusta tuntuu että esikoinen jää nyt todella vähälle huomiolle. Aiemmin talossa oli kaksi aikuista, joista toinen ehti vastailla kysymyksiin ja ihailla lego-rakennelmia silloinkin kun toinen siivosi tai laittoi ruokaa. Nyt olen vain minä yksin ja mun keksittymiskyvyllä ei tehdä kovinkaan montaa asiaa yhtäaikaa. Välillä kun tuntuu ettei onnistu se yksikään. Lisäksi tämä ainainen väsymys on todellinen koettelemus. Haluaisin olla ja viettää aikaa poikani kanssa. Haluaisin tehdä yhdessä enemmän ja käydä ulkona ja olla osallistuva äiti. Nyt vaan tuntuu että en jaksa. Mennään siitä missä aita on matalin. Liikoja ei saisi itseltänsä vaatia, mutta jos meidän yhteiset hetket päivän mittaan on aina vain sohvalla kirjan lukemista tai elokuvan katselua tai lautapelejä pöydän ääressä, ei se tunnu kovin monipuoliselta.
Olen nyt pyrkinyt rauhoittamaan yhden tunnin joka päivä ihan vain poikani kanssa oleiluun. Silloin teemme noita edellä mainittuja asioita, eikä mitään muuta samaan aikaan. Olen pienestä pitäen opettanut lapseni leikkimään myös yksin, joten hän viihtyy hyvin omissa oloissaankin ja jaksaa leikkiä itsekseen. Kuitenkin tuntuu, että välillä minun pitäisi olla siellä läsnä. Kuitenkin leikkiminen hänen kanssaan tuntuu todella teennäiseltä ja vaikealta minulle. Mielikuvituksemme ovat niin eri tasoilla kuten olettaa saattaa aina kun kyseessä on lapsi ja aikuinen. Lisäksi minulla ei ole mitään hajua, mitä 6-vuotiaat pojat haluavat leikeiltänsä. Kyllä nuo miespuoliset henkilöt ovat vain paljon nokkelampia ja sulava liikkeisempiä noissa miesten jutuissa, vaikka kyse olisi vain roboteilla leikkimisestä tai painimatsista sängyllä.
Tämän yhden tunnin toimintatuokion ei tietystikkään onnistu joka päivä, mikäli on kaupass akäyntiä, harrastuksia tai muita menoja. Nukkumaanmenohetki on kuitenkin meille sellainen yhteinen rauhoittumisen paikka. Silloin luetaan iltasatu, mikäli ollaan aikataulussa, eli sängyssä ennen kahdeksaa. Mutta vähintäänkin kysellään päivän kuulumiset ja annetaan pusut ja halit ja toivotetaan hyvät yöt pitkän pitkällä rimpsulla, monella eri kielellä kuten on aina tehty :) Ne on niitä meidän hetkiä. Äiti ja poika-hetkiä.
Olen niin väsynyt olemaan väsynyt.
Harmittelen poikani puolesta kun nyt aikuisen huomio jää hänelä paljon vähemmälle kuin silloin kun talossa oli kaksi aikuista. Kuinka käy kun pikkusisko syntyy? Taas hänen saamansa huomio vähintäänkin puolittuu.. todennäköisesti vauva vaatii ajoittain paljon enemmänkin. Ja äidin väsymys taas moninkertaistuu. Minusta tulee entistä ärhäkämpi, heikkohermoisempi ja lyhyt pinnaisempi.
Voiko minusta riittää tähän kaikkeen..?
Nyt eron jälkeen on minulla tullut moneen otteeseen erittäin riittämätön olo. Parhaani yritän ja poden huonoa omaatuntoa silloin kun näin ei ole käynyt, mutta isitä huolimatta minusta tuntuu että esikoinen jää nyt todella vähälle huomiolle. Aiemmin talossa oli kaksi aikuista, joista toinen ehti vastailla kysymyksiin ja ihailla lego-rakennelmia silloinkin kun toinen siivosi tai laittoi ruokaa. Nyt olen vain minä yksin ja mun keksittymiskyvyllä ei tehdä kovinkaan montaa asiaa yhtäaikaa. Välillä kun tuntuu ettei onnistu se yksikään. Lisäksi tämä ainainen väsymys on todellinen koettelemus. Haluaisin olla ja viettää aikaa poikani kanssa. Haluaisin tehdä yhdessä enemmän ja käydä ulkona ja olla osallistuva äiti. Nyt vaan tuntuu että en jaksa. Mennään siitä missä aita on matalin. Liikoja ei saisi itseltänsä vaatia, mutta jos meidän yhteiset hetket päivän mittaan on aina vain sohvalla kirjan lukemista tai elokuvan katselua tai lautapelejä pöydän ääressä, ei se tunnu kovin monipuoliselta.
Olen nyt pyrkinyt rauhoittamaan yhden tunnin joka päivä ihan vain poikani kanssa oleiluun. Silloin teemme noita edellä mainittuja asioita, eikä mitään muuta samaan aikaan. Olen pienestä pitäen opettanut lapseni leikkimään myös yksin, joten hän viihtyy hyvin omissa oloissaankin ja jaksaa leikkiä itsekseen. Kuitenkin tuntuu, että välillä minun pitäisi olla siellä läsnä. Kuitenkin leikkiminen hänen kanssaan tuntuu todella teennäiseltä ja vaikealta minulle. Mielikuvituksemme ovat niin eri tasoilla kuten olettaa saattaa aina kun kyseessä on lapsi ja aikuinen. Lisäksi minulla ei ole mitään hajua, mitä 6-vuotiaat pojat haluavat leikeiltänsä. Kyllä nuo miespuoliset henkilöt ovat vain paljon nokkelampia ja sulava liikkeisempiä noissa miesten jutuissa, vaikka kyse olisi vain roboteilla leikkimisestä tai painimatsista sängyllä.
Tämän yhden tunnin toimintatuokion ei tietystikkään onnistu joka päivä, mikäli on kaupass akäyntiä, harrastuksia tai muita menoja. Nukkumaanmenohetki on kuitenkin meille sellainen yhteinen rauhoittumisen paikka. Silloin luetaan iltasatu, mikäli ollaan aikataulussa, eli sängyssä ennen kahdeksaa. Mutta vähintäänkin kysellään päivän kuulumiset ja annetaan pusut ja halit ja toivotetaan hyvät yöt pitkän pitkällä rimpsulla, monella eri kielellä kuten on aina tehty :) Ne on niitä meidän hetkiä. Äiti ja poika-hetkiä.
Olen niin väsynyt olemaan väsynyt.
Harmittelen poikani puolesta kun nyt aikuisen huomio jää hänelä paljon vähemmälle kuin silloin kun talossa oli kaksi aikuista. Kuinka käy kun pikkusisko syntyy? Taas hänen saamansa huomio vähintäänkin puolittuu.. todennäköisesti vauva vaatii ajoittain paljon enemmänkin. Ja äidin väsymys taas moninkertaistuu. Minusta tulee entistä ärhäkämpi, heikkohermoisempi ja lyhyt pinnaisempi.
Voiko minusta riittää tähän kaikkeen..?
tiistai 20. marraskuuta 2012
Neuvolakuulumisia..
Käväisin tänään (rv23+4) neuvolassa (yksin tällä kertaa) ja siellä oli normaalin terveydenhoitajan sijasta joku outo ja sen opiskelija. Oletettavasti puhuttiin siis vain ja ainoastaan fyysisestä terveydestä. Varoittelivat kyllä, että meidän oma th voi olla pitkäänkin poissa. Tosi harmi. Enkä voi olla miettimättä, että mitä hänelle/hänen lähipiirilleen on käynyt. Sitähän en varmasti koskaan saa tietää.
Neuvolassa kaikki oli hyvin. Paino oli taas noussut.. ihan liikaa.. Tosin söin juuri ennen neuvolaan menoa ja mulla oli enemmän vaatetta päällä kuin aiemmilla kerroilla.. Selittelyn makua, tiedetään.. Musta tulee norsu.. Verenpaine oli korkeampi myös kuin aiemmilla käynneillä. Hempat olin viime kerran laskun jälkeen saanut nyt kuriin ja olivat noussee 112->127. Ja ihan pelkällä ruokavaliolla. Tästä olen ylpeä. :) Ruisleipää, satunnaisesti muutama siivu maksamakkaraa, paprikaa, pinaatti, parsakaalta.. Lisäksi appelsiinimehua tms c-vitamiinipitoista tukemaan raudan imeytymistä ja maitotuotteet pois rautapitoisilta aterioilta. Toimii! :) Sf-mitta otettiin myös ekaa kertaa ja se näytti 19cm. Sydänäänet 140-150 ja liikkeet ++.
Sain myös Kela-paprut mukaan ja raskaustodistukset. Paperit sitten täytinkin netin kautta kaikki ja täytyy vaan se todistus sinne vielä toimittaa perästä päin.
Painoa lukuunottamatta siis kaikki vallan mainiokkaasti etenee..ja toivottavasti jatkuukin samaan malliin.. :)
Mulla on eilen ja tänään ollut sietämätöntä päänsärkyä. Olen yrittänyt nukkua sitä pois. Auttaakin hetkellisesti. Heräämisen jälkeen on n.1h särytöntä aikaa ja sitten se palaa takaisin. Panadolia kokeilin tänään kun alkaa jo hermo mennä, mutta ei siitä mitään apua ollut. Nenän limakalvot tuntuvat aroilta, että mahtaa olla jotain flunssanpoikasta puskemassa päälle ja siitä johtua päänsärkykin. Tänä iltana menen aikaisin nukkumaan ja toivottavasti huomenna särky ei enää palaa.
Neuvolassa kaikki oli hyvin. Paino oli taas noussut.. ihan liikaa.. Tosin söin juuri ennen neuvolaan menoa ja mulla oli enemmän vaatetta päällä kuin aiemmilla kerroilla.. Selittelyn makua, tiedetään.. Musta tulee norsu.. Verenpaine oli korkeampi myös kuin aiemmilla käynneillä. Hempat olin viime kerran laskun jälkeen saanut nyt kuriin ja olivat noussee 112->127. Ja ihan pelkällä ruokavaliolla. Tästä olen ylpeä. :) Ruisleipää, satunnaisesti muutama siivu maksamakkaraa, paprikaa, pinaatti, parsakaalta.. Lisäksi appelsiinimehua tms c-vitamiinipitoista tukemaan raudan imeytymistä ja maitotuotteet pois rautapitoisilta aterioilta. Toimii! :) Sf-mitta otettiin myös ekaa kertaa ja se näytti 19cm. Sydänäänet 140-150 ja liikkeet ++.
Sain myös Kela-paprut mukaan ja raskaustodistukset. Paperit sitten täytinkin netin kautta kaikki ja täytyy vaan se todistus sinne vielä toimittaa perästä päin.
Painoa lukuunottamatta siis kaikki vallan mainiokkaasti etenee..ja toivottavasti jatkuukin samaan malliin.. :)
Mulla on eilen ja tänään ollut sietämätöntä päänsärkyä. Olen yrittänyt nukkua sitä pois. Auttaakin hetkellisesti. Heräämisen jälkeen on n.1h särytöntä aikaa ja sitten se palaa takaisin. Panadolia kokeilin tänään kun alkaa jo hermo mennä, mutta ei siitä mitään apua ollut. Nenän limakalvot tuntuvat aroilta, että mahtaa olla jotain flunssanpoikasta puskemassa päälle ja siitä johtua päänsärkykin. Tänä iltana menen aikaisin nukkumaan ja toivottavasti huomenna särky ei enää palaa.
perjantai 16. marraskuuta 2012
Materialistin onnea :)
Tänään tuli paketti postissa, tai itse asiassa kaksi. Ensimmäinen oli pehmeä ja sisälsi Villervallan vaatteita, enimmäkseen esikoiselle, mutta jotain pientä jo tulokkaallekin. Toinen paketti oli kova. Siellä on joku erikoisliukuri. Nämä kaikki siis pukinkonttiin kunhan äiti on saanu hipelöidä riittämiin.
Vaunut (käytetyt Emmaljungan yhdistelmät) on meillä nurkissa pyörinyt nyt parisen viikkoa. Huomaan aina ohikulkiessani hypisteleväni niitä. Voi kun niitä pääsisi pian jo kokeilemaan :)
Vaaville olen ostanut vaatteita jo ihan hyvän määrän. Talvipuku koossa 50-56 vielä uupuu. Äippäpakkauksen pukuja on kirppareilta tarttunut mukaan jo kaksikin, mutta onhan ne ihan liian isoja vielä tänä talvena pikkuiselle. Nyt on sitten tullut hankittua ultran jälkeen pinkkiä ja punaista ja yksi mekkokin isoveljen toimesta. Uskon että vaatteilla jo alkuun päästäisiin, mutta täytyyhän sitä jotain vielä ostella. :)
Muut hankinnat onkin sitten vielä tekemättä ihan kokonaan.. Ei ole pinnasänkyä, ei hoitopöytää.. Ei sitteriä tai muutakaan viihdykettä. Kokoajan ajattelen, että onhan tässä vielä rutkasti aikaa.. onhan tässä tosiaan vielä, mutta sillä ajalla on tapana vaan huvet ajohonkin..
Tulevalle isälle täytyy antaa pisteitä siitä, että on antanut mun vapaasti valita vaatteita ja vaunut (tai siis on ollut valinnoistani samaa mieltä) ja on mukisematta maksanut kaikesta puolet :) Jotain hyvääkin siinä siis on. :) Nyt sitten bongasin käytetyn kehdon internetin syövereistä ja odottelen nyt innolla että tuleva isäpappa tulee illalla kylästelemään, että nään saanko sen puhuttua moisen "turhakkeen" hankintaan. Se pinnasänky kun on siitäkin huolimatta ostettava. Vaikkakin sen hankintaa voi toki lykätä vähän pidemmälle.
Mä pääsen tänään katsomaan Twilight - Aamunkoi osa 2. Tätä hetkeä on odoteltu ja lput ostettu jo silloin kun ne tuli ennakkomyyntiin. En ole tainnut koskaan käydäkkään katsomassa mitään elokuvaa sen ensi-ilta päivänä..
Että tällaiset materialismikuulumiset tällä kertaa :)
Muoks. Ja tänään tosiaan rv23+0 :) <3
Muoks muoks. Tuli vielä kolmas ja neljäskin paketti postin mukana, pehmeää esikoiselle kolmannessa. Poika on toivonut jumpsuitia ja nyt sai sellaisen. Menee heti käyttöön, ei kaiken kanssa malta odottaa jouluun.. :D Neljännessä pari PO.Pin bodya pikkuiselle, käytettyjä :)
Vaunut (käytetyt Emmaljungan yhdistelmät) on meillä nurkissa pyörinyt nyt parisen viikkoa. Huomaan aina ohikulkiessani hypisteleväni niitä. Voi kun niitä pääsisi pian jo kokeilemaan :)
Vaaville olen ostanut vaatteita jo ihan hyvän määrän. Talvipuku koossa 50-56 vielä uupuu. Äippäpakkauksen pukuja on kirppareilta tarttunut mukaan jo kaksikin, mutta onhan ne ihan liian isoja vielä tänä talvena pikkuiselle. Nyt on sitten tullut hankittua ultran jälkeen pinkkiä ja punaista ja yksi mekkokin isoveljen toimesta. Uskon että vaatteilla jo alkuun päästäisiin, mutta täytyyhän sitä jotain vielä ostella. :)
Muut hankinnat onkin sitten vielä tekemättä ihan kokonaan.. Ei ole pinnasänkyä, ei hoitopöytää.. Ei sitteriä tai muutakaan viihdykettä. Kokoajan ajattelen, että onhan tässä vielä rutkasti aikaa.. onhan tässä tosiaan vielä, mutta sillä ajalla on tapana vaan huvet ajohonkin..
Tulevalle isälle täytyy antaa pisteitä siitä, että on antanut mun vapaasti valita vaatteita ja vaunut (tai siis on ollut valinnoistani samaa mieltä) ja on mukisematta maksanut kaikesta puolet :) Jotain hyvääkin siinä siis on. :) Nyt sitten bongasin käytetyn kehdon internetin syövereistä ja odottelen nyt innolla että tuleva isäpappa tulee illalla kylästelemään, että nään saanko sen puhuttua moisen "turhakkeen" hankintaan. Se pinnasänky kun on siitäkin huolimatta ostettava. Vaikkakin sen hankintaa voi toki lykätä vähän pidemmälle.
Mä pääsen tänään katsomaan Twilight - Aamunkoi osa 2. Tätä hetkeä on odoteltu ja lput ostettu jo silloin kun ne tuli ennakkomyyntiin. En ole tainnut koskaan käydäkkään katsomassa mitään elokuvaa sen ensi-ilta päivänä..
Että tällaiset materialismikuulumiset tällä kertaa :)
Muoks. Ja tänään tosiaan rv23+0 :) <3
Muoks muoks. Tuli vielä kolmas ja neljäskin paketti postin mukana, pehmeää esikoiselle kolmannessa. Poika on toivonut jumpsuitia ja nyt sai sellaisen. Menee heti käyttöön, ei kaiken kanssa malta odottaa jouluun.. :D Neljännessä pari PO.Pin bodya pikkuiselle, käytettyjä :)
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Kaikki hyvin! :)
Pitkästä aikaa täällä taas. :)
Kaikki alkaa olla oikein mallikkaasti. Pahimmat draamat on nyt toivottavasti elettyä elämää ja alkaa taa jonkinlainen tasapaino löytyä tähän meidänkin arkeen.
Ukko on edelleen ulkoruokinnassa, eikä takaisin ole paluuta. erouutiset on jaettu lapsen kanssa, joka otti ne yllättävän hyvin vastaan, vaikkei ehkä vielä olekaan ihan tajunnut tapahtumien todellista merkitystä. Uusi asunto löytyi miehelle ensikuun alusta ja siihen saakka saa punkkailla kaverinsa nurkissa, eli ei ihan kadulle kuitenkaan ole joutunut. Tavarat on meillä vielä, että ehkä se todellisuus iskee sitten paremmin niin itselle kuin lapsellekin kun on tavarat haettu ja muutettu.. Itse kyllä odotan vain innolla, että saan lisää tilaa omille ja ainaisesti lisääntyville vauvan tavaroille ja tarvikkeille. :)
Mulla on mieliala pysynyt korkealla lähipäivinä. Taitaa alkuraskauden mielialan vaihtelut alkaa jäämään viimein taa :) Musta tuntuu monilta osin, että elämä hymyilee. Nyt asiat on hyvin. Nautin kotona olosta. Nautin omasta ajasta. Nautin lapsen kanssa vietetystä ajasta. Nautin kavereiden seurasta (vaikkei sitä luksusta olekkaan tarjolla ihan riittävän usein). Nautin raskaudesta.
Tästä voi siis jo päätellä, että raskaus on sujunut hyvin ilman ongelmia. Paino on noussut terkkarin mukaan sopivasti, mun mielestä liikaa. Masu alkaa näyttää vauvamasulta pikkuhiljaa, eikä enää sellaselta läskipötsiltä kuin tähän saakka. Vauvan liikkeet tuntuu päivä päivältä kovempina ja eilen illalla kun makoilin selälläni näin jo mahan kohoilevan iskujen tahdissa <3 Myös tuleva isä on pariin otteeseen päässyt kokeilemaan tulokkaan potkuja. Isoveljen kärsivällisyys ei ole riittänyt odotella liikkumatta :)
Rakenneultrassa käytiin viime viikolla ja kaikki oli hyvin. Ultraava lääkäri oli töykeä, joten siltä osin jäi vähän huono maku suuhun. Kaikki tarvittava löytyi ja näytti normaalilta. Sieltä näyttäis olevan tulossa pikkusisko <3
Kaikki alkaa olla oikein mallikkaasti. Pahimmat draamat on nyt toivottavasti elettyä elämää ja alkaa taa jonkinlainen tasapaino löytyä tähän meidänkin arkeen.
Ukko on edelleen ulkoruokinnassa, eikä takaisin ole paluuta. erouutiset on jaettu lapsen kanssa, joka otti ne yllättävän hyvin vastaan, vaikkei ehkä vielä olekaan ihan tajunnut tapahtumien todellista merkitystä. Uusi asunto löytyi miehelle ensikuun alusta ja siihen saakka saa punkkailla kaverinsa nurkissa, eli ei ihan kadulle kuitenkaan ole joutunut. Tavarat on meillä vielä, että ehkä se todellisuus iskee sitten paremmin niin itselle kuin lapsellekin kun on tavarat haettu ja muutettu.. Itse kyllä odotan vain innolla, että saan lisää tilaa omille ja ainaisesti lisääntyville vauvan tavaroille ja tarvikkeille. :)
Mulla on mieliala pysynyt korkealla lähipäivinä. Taitaa alkuraskauden mielialan vaihtelut alkaa jäämään viimein taa :) Musta tuntuu monilta osin, että elämä hymyilee. Nyt asiat on hyvin. Nautin kotona olosta. Nautin omasta ajasta. Nautin lapsen kanssa vietetystä ajasta. Nautin kavereiden seurasta (vaikkei sitä luksusta olekkaan tarjolla ihan riittävän usein). Nautin raskaudesta.
Tästä voi siis jo päätellä, että raskaus on sujunut hyvin ilman ongelmia. Paino on noussut terkkarin mukaan sopivasti, mun mielestä liikaa. Masu alkaa näyttää vauvamasulta pikkuhiljaa, eikä enää sellaselta läskipötsiltä kuin tähän saakka. Vauvan liikkeet tuntuu päivä päivältä kovempina ja eilen illalla kun makoilin selälläni näin jo mahan kohoilevan iskujen tahdissa <3 Myös tuleva isä on pariin otteeseen päässyt kokeilemaan tulokkaan potkuja. Isoveljen kärsivällisyys ei ole riittänyt odotella liikkumatta :)
Rakenneultrassa käytiin viime viikolla ja kaikki oli hyvin. Ultraava lääkäri oli töykeä, joten siltä osin jäi vähän huono maku suuhun. Kaikki tarvittava löytyi ja näytti normaalilta. Sieltä näyttäis olevan tulossa pikkusisko <3
torstai 4. lokakuuta 2012
Ero(tus)..
Mä olen taas ottanut vähän etäisyyttä blogimaailmaan. Alkoi tuntumaan siltä, että samoja asioita joutuu jauhamaan kokoajan. On erittäin hyvä että minulla on ihmisiä ympärillä kenelle puhua. Niin alan ammattilaisia kuin ystäviäkin. Lisäksi en yhtään aliarvioi blogin merkitystä purkukanavana. Sitten siinä vaan kävi niin, että minusta alkoi tuntumaan, että mua säälitään. Kuunnellaan säälistä ja jokaisessa puhelussa piti nyt kertoa yhtäkkiä kaikki parisuhteen käänteet kaikille. Lisäksi kävi terapauttia ja olisi ehkä sen miehenkin kanssa pitänyt jutella. Sitten se vain jäi. Tänne kirjoittaminen, nimittäin. Tuli kai parisuhdeongelmien yliannostus.
Vähän päivitystä meidän tilanteesta. Paljon on taas tapahtunut ja ehkä jotain uuttakin opittu. Onko se hyvästä vai pahasta niin sitä en vielä osaa sanoa. Mielialat ovat vaihtelevia ja olotila heittelee laidasta laitaan.
Pari viikkoa sitten mies lähti keskiviikkoiltana baariin (oli sairaslomalla). Torstaina mulla puhkesi autosta rengas, juuri kun oli aika hakea esikoinen eskarista. Yritin tietysti miehelle sitten soittaa, mutta eihän hän puhelimeen vastannut. Ei ollut tullut yöksi kotiinkaan, mikä sinänsä baari-iltojen päätteeksi on suht normaalia hänelle. Asiasta on koo parisuhteemme ajan väännetty kättä ja loppujen lopuksi olen antanut periksi sen verran, että voi olla yötä pois kunhan ilmoittaa siitä minulle (esim tekstiviesti), ettei minun tarvitse huolestua. Lisäksi miehellä on myös paha tapa olla vastaamatta puhelimeen.
Keskiviikkona hän ei ilmoittanut, ettei tule yöksi kotiin. Torstaina hän ei vastannut puhelimeen. Hän ei myöskään koskaan vaivautunut soittamaan minulle takaisin. Perjantaina puolenpäivän aikoihin hän tuli kotiin. Aikani odottelin, että jospas sieltä jonkinmoinen selitys tai anteeksipyyntö tulisi, mutta kun ainoat sanat mitä miehestä irtosi oli "Moi." ja myöhemmin "Mitä tuijotat?", en jaksanut minäkään selitellä sen enempiä vaan kun tiesin että on samana päivänä lähdössä viikonlopuksi reissuun niin totesin vain että voi jättää avaimet keittiön pöydälle kuin lähtee.
Dramaattista tai ei, mutta näin tapahtui meidän erilleen muutto. Viimeinkin.
Tästä on nyt pari viikkoa aikaa ja viime viikolla mies kävi nukkumassa yhden yön meidän sohvalla ja tällä viikolla kaksi. Hänellä ei edelleenkään ole asuntoa, mutta päätin etten ala häntä pysyvästi säälistä majoittamaan. Mikäli niitä yöpaikkoja on vuosien varrella aina baari-iltojen päätteeksi löytynyt, niin eiköhän hän jonkun paikan löydä jatkossakin. Yksi ilta hänen kanssaan meillä meni ihan ok. Yritin viritellä keskustelua ja hän keskittyi viettämään aikaa niin minun kuin lapsenkin kanssa. Tällä viikolla kaksi iltaa olikin jo sitten liikaa. Ensimmäinen meni taas suht ok, mutta toisen illan istui vain tietokoneella. (Inhoan tätä yli kaiken!! Ja hän tietää sen.)
Kahden viikon aikana olemme tapaamisten lisäksi jutelleet 2 kertaa puhelimessa (n. 30sek-1min kerrallaan) ja vaihtaneet pariin otteeseen kuulumiset facebookissa, sillojnkin lähinnä hänen siskostaa joka sai tyttövauvan viime lauantaina.
Onhan se ollut ihan kiva kun on täällä ollut. On vienyt lapsen eskariin pari kertaa ja asensi mun tietokoneeseen virusturvan joka oli päässyt vanhenemaan. Tällaisia käytännön asioita. Mutta huomaan, ettei meidän välillä tunnu olevaan mitään romanttisia tunteita. Minulla ei ole häntä ikävä (paitsi joissain käytännön asioissa), minulla on ikävä jotain seuraa. Mutta ihan kuka tahansa kavereistani kelpaisi ja varmasti mieluummin kuin juuri hän. Hän ei saa miussa aikaan mitään suurta tunteiden paloa, epätoivoa tai oikeastaan yhtään mitään tunteita.
Olen tätä asiaa nyt pohtinut tässä parin päivän ajan. En keksi muuta selitystä tunteideni totaaliseen katoamiseen ihan yhtäkkiä kuin luottamuksen häviämisen. Hän on nyt muutaman kerran valehdellut minulle ja perheterapeuteille. Tämä ehkä lisännyt epäluottamusta entisestään. Päällimmäisenä syynä epäluottamuksen syntyyn on kuitenkin tunne siitä että hän oli meitä jättämässä kun ilmoitti yhtäkkiä että muuttaa pois (vaikkei sitten niin saanutkaan aikaiseksi tehtyä). Toinen potenttiaalinen vaihtoehto tunteiden häipymiselle on luottamuksen puutteeseen liittyen, että olen vain sulkenut itseltäni nämä tunnekanavat. En anna itselleni lupaa tuntea mitään, koska uskon, että hän vain satuttaisi meitä uudelleen. Mene ja tiedä.
Meillä on kuitenkin näin ihan hyvä minä ja lapsi kertaa yksi ja puoli :)
"Puolikas" voi kans ihan hyvin. Neuvolalääkärillä käytiin ja eipä siellä kummempia tullut ilmi. Paino oli noussut edellisestä käynnistä n.1kg. Syke kuului vahvasti ja kohtu oli "mukavasti pyöristynyt". RR oli hieman kohonnut edellisestä käynnistä, mutta edelleen ihan normilukemissa. Mittaus suoritettiin tosin heti sen perään kun olin lopettanut puheen mun ja miehen erilleen "muutosta". Eli saattoi olla vähän paineita nostattava puheenaihe juuri takana. Mies tuli myös neuvolaan ihan ominensa (pelkän muistutuksen perusteella neuvola-ajasta), mikä tietysti osoittaa jonkinmoista kiinnostusta ainakin lasta kohtaan.
Kiitokset tunnustuksista, niitä suoneille :) Teen tunnustuspostauksen ensi kerralla. Ajattelen, että kuulette mielummin ensin kuulumisemme ja sen että kaikki on ihan hyvin hiljaisuudesta huolimatta.
Vähän päivitystä meidän tilanteesta. Paljon on taas tapahtunut ja ehkä jotain uuttakin opittu. Onko se hyvästä vai pahasta niin sitä en vielä osaa sanoa. Mielialat ovat vaihtelevia ja olotila heittelee laidasta laitaan.
Pari viikkoa sitten mies lähti keskiviikkoiltana baariin (oli sairaslomalla). Torstaina mulla puhkesi autosta rengas, juuri kun oli aika hakea esikoinen eskarista. Yritin tietysti miehelle sitten soittaa, mutta eihän hän puhelimeen vastannut. Ei ollut tullut yöksi kotiinkaan, mikä sinänsä baari-iltojen päätteeksi on suht normaalia hänelle. Asiasta on koo parisuhteemme ajan väännetty kättä ja loppujen lopuksi olen antanut periksi sen verran, että voi olla yötä pois kunhan ilmoittaa siitä minulle (esim tekstiviesti), ettei minun tarvitse huolestua. Lisäksi miehellä on myös paha tapa olla vastaamatta puhelimeen.
Keskiviikkona hän ei ilmoittanut, ettei tule yöksi kotiin. Torstaina hän ei vastannut puhelimeen. Hän ei myöskään koskaan vaivautunut soittamaan minulle takaisin. Perjantaina puolenpäivän aikoihin hän tuli kotiin. Aikani odottelin, että jospas sieltä jonkinmoinen selitys tai anteeksipyyntö tulisi, mutta kun ainoat sanat mitä miehestä irtosi oli "Moi." ja myöhemmin "Mitä tuijotat?", en jaksanut minäkään selitellä sen enempiä vaan kun tiesin että on samana päivänä lähdössä viikonlopuksi reissuun niin totesin vain että voi jättää avaimet keittiön pöydälle kuin lähtee.
Dramaattista tai ei, mutta näin tapahtui meidän erilleen muutto. Viimeinkin.
Tästä on nyt pari viikkoa aikaa ja viime viikolla mies kävi nukkumassa yhden yön meidän sohvalla ja tällä viikolla kaksi. Hänellä ei edelleenkään ole asuntoa, mutta päätin etten ala häntä pysyvästi säälistä majoittamaan. Mikäli niitä yöpaikkoja on vuosien varrella aina baari-iltojen päätteeksi löytynyt, niin eiköhän hän jonkun paikan löydä jatkossakin. Yksi ilta hänen kanssaan meillä meni ihan ok. Yritin viritellä keskustelua ja hän keskittyi viettämään aikaa niin minun kuin lapsenkin kanssa. Tällä viikolla kaksi iltaa olikin jo sitten liikaa. Ensimmäinen meni taas suht ok, mutta toisen illan istui vain tietokoneella. (Inhoan tätä yli kaiken!! Ja hän tietää sen.)
Kahden viikon aikana olemme tapaamisten lisäksi jutelleet 2 kertaa puhelimessa (n. 30sek-1min kerrallaan) ja vaihtaneet pariin otteeseen kuulumiset facebookissa, sillojnkin lähinnä hänen siskostaa joka sai tyttövauvan viime lauantaina.
Onhan se ollut ihan kiva kun on täällä ollut. On vienyt lapsen eskariin pari kertaa ja asensi mun tietokoneeseen virusturvan joka oli päässyt vanhenemaan. Tällaisia käytännön asioita. Mutta huomaan, ettei meidän välillä tunnu olevaan mitään romanttisia tunteita. Minulla ei ole häntä ikävä (paitsi joissain käytännön asioissa), minulla on ikävä jotain seuraa. Mutta ihan kuka tahansa kavereistani kelpaisi ja varmasti mieluummin kuin juuri hän. Hän ei saa miussa aikaan mitään suurta tunteiden paloa, epätoivoa tai oikeastaan yhtään mitään tunteita.
Olen tätä asiaa nyt pohtinut tässä parin päivän ajan. En keksi muuta selitystä tunteideni totaaliseen katoamiseen ihan yhtäkkiä kuin luottamuksen häviämisen. Hän on nyt muutaman kerran valehdellut minulle ja perheterapeuteille. Tämä ehkä lisännyt epäluottamusta entisestään. Päällimmäisenä syynä epäluottamuksen syntyyn on kuitenkin tunne siitä että hän oli meitä jättämässä kun ilmoitti yhtäkkiä että muuttaa pois (vaikkei sitten niin saanutkaan aikaiseksi tehtyä). Toinen potenttiaalinen vaihtoehto tunteiden häipymiselle on luottamuksen puutteeseen liittyen, että olen vain sulkenut itseltäni nämä tunnekanavat. En anna itselleni lupaa tuntea mitään, koska uskon, että hän vain satuttaisi meitä uudelleen. Mene ja tiedä.
Meillä on kuitenkin näin ihan hyvä minä ja lapsi kertaa yksi ja puoli :)
"Puolikas" voi kans ihan hyvin. Neuvolalääkärillä käytiin ja eipä siellä kummempia tullut ilmi. Paino oli noussut edellisestä käynnistä n.1kg. Syke kuului vahvasti ja kohtu oli "mukavasti pyöristynyt". RR oli hieman kohonnut edellisestä käynnistä, mutta edelleen ihan normilukemissa. Mittaus suoritettiin tosin heti sen perään kun olin lopettanut puheen mun ja miehen erilleen "muutosta". Eli saattoi olla vähän paineita nostattava puheenaihe juuri takana. Mies tuli myös neuvolaan ihan ominensa (pelkän muistutuksen perusteella neuvola-ajasta), mikä tietysti osoittaa jonkinmoista kiinnostusta ainakin lasta kohtaan.
Kiitokset tunnustuksista, niitä suoneille :) Teen tunnustuspostauksen ensi kerralla. Ajattelen, että kuulette mielummin ensin kuulumisemme ja sen että kaikki on ihan hyvin hiljaisuudesta huolimatta.
maanantai 10. syyskuuta 2012
itkublogiko?
Bellyn blogitekstiä tältä päivältä lukiessani tajusin jotain. Kopioin tähän suoraan kommentin jonka jätin hänen blogiinsa.
"Pistipäs miettimään omien kirjoituksieni sisältöä :D Blogini ei varsinaisesti ole blogi äitinä tai raskaana olosta, mutta valitusta, itkua ja hampaiden kiristystä löytyy varmasti enemmän kuin mistään muualta. Toisaalta uskon, että osa blogiani lukevista lukevat sitä juuri sen vuoksi että huomaavat, että ainaki jollain menee huonommin kuin heillä itsellään, joten ihan täyttä pettymystä en voisi senkään vuoksi toimittaa. Mutta voisin, ehkä pyrkiä kirjoittamaan välillä myös niistä asioista jotka elämässäni ovat hyvin :) Kiitos muistutuksesta!"
Minullahan on kuitenkin maailman ihanin 6-vuotias. Minä OLEN raskaana. Minulla on katto pään päällä (vaikka uusi koti onkin ollut haaveissa jo pitkään). Olen terve, ainakin fyysisesti. Minulla on aikaa olla äiti ja halua kasvattaa lapseni itse. Haluan olla paras mahdollinen äiti lapsilleni. Ei lapsetkaan aina enkeleitä ole, mutta päivääkään en vaihtaisi.
Parisuhteeni ja yleensäkin suhde mieheeni on vaikea ja siinä ei tällä hetkellä ole kehumista. Meillä on kuitenkin ollut hyvät hetkemme, joiden voimalla vielä ainakin jaksan yrittää eteenpäin. Meillä on vielä pieni toivonkipinä. Meillä on apua käden ulottuvilla.
Kaikki järjestyy.
Aurinkoista maanantaita kaikille!
"Pistipäs miettimään omien kirjoituksieni sisältöä :D Blogini ei varsinaisesti ole blogi äitinä tai raskaana olosta, mutta valitusta, itkua ja hampaiden kiristystä löytyy varmasti enemmän kuin mistään muualta. Toisaalta uskon, että osa blogiani lukevista lukevat sitä juuri sen vuoksi että huomaavat, että ainaki jollain menee huonommin kuin heillä itsellään, joten ihan täyttä pettymystä en voisi senkään vuoksi toimittaa. Mutta voisin, ehkä pyrkiä kirjoittamaan välillä myös niistä asioista jotka elämässäni ovat hyvin :) Kiitos muistutuksesta!"
Minullahan on kuitenkin maailman ihanin 6-vuotias. Minä OLEN raskaana. Minulla on katto pään päällä (vaikka uusi koti onkin ollut haaveissa jo pitkään). Olen terve, ainakin fyysisesti. Minulla on aikaa olla äiti ja halua kasvattaa lapseni itse. Haluan olla paras mahdollinen äiti lapsilleni. Ei lapsetkaan aina enkeleitä ole, mutta päivääkään en vaihtaisi.
Parisuhteeni ja yleensäkin suhde mieheeni on vaikea ja siinä ei tällä hetkellä ole kehumista. Meillä on kuitenkin ollut hyvät hetkemme, joiden voimalla vielä ainakin jaksan yrittää eteenpäin. Meillä on vielä pieni toivonkipinä. Meillä on apua käden ulottuvilla.
Kaikki järjestyy.
Aurinkoista maanantaita kaikille!
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
perjantai 7. syyskuuta 2012
Oheissälää...
Katsoin yhtenä iltana elokuvan "What to expect when You're expecting". Kertoo viiden eri naisen raskausajasta ja synnytyksistä. Jokaisen matka omanlaisensa. Kyseessä komedia, ehkä jopa hieman romanttinen sellainen. Elokuvana ei kovin hääppönen, mutta jos on itse raskaana, voi elokuvasta löytää hauskaa ironiaa. Tahattomasti lapsettomille en suosittele, mutta muille kyllä. En nyt tiedä onko reilu 10e elokuvalipun väärti, mutta näin ilmaiseksi katseltuna (en tunnusta tehneeni rikosta :)) ehdottomasti katsomisen arvoinen. :)
Kävin tänään kuuntelemassa ilmaista luennointia lastenvaunuista parissa lastentarvikeliikkeessä. Ehkä hieman hyväksi käyttäjä olo tuli, kun aikomustakaan minulla ei ole ko. liikkeistä vaunuja ostaa. Halusin kuulla ammattilaisen mielipiteitä siitä mitä vaunuissa pitäisi olla (eli KAIKKEA) ja mikä on ehkä turhaa (eli EI MIKÄÄN). Sain jonkinlaisen käsityksen siitä mitä haluaisin vaunuilta. Huomaan kuitenkin olevani niin pinnallinen, että minulle tuo tärkein elementi vaunuissa on kuitenkin se estetiikka. Suurin osa vaunuista on vaan niin hirveen tylsiä!! Vaunut tulen ostamaan kuitenkin ALLE 200e hintaan käytettynä. Silmät ja korvat on jo auki. Käytettynä aion ostaa kaiken muun paitsi turvakaukalon.
Sain kuitenkin päätettyä, että turvakaukaloksi meille tulee Akta Gracon Logico telakalla, koska se on niitä harvoja telakallisia jotka meidän menneen vuosituhannen malliseen autoon saa kiinni. Plus se oli suht edullisen hintainen. Väriä en vielä saanut päätetyksi, vaikka vaihtoehtoja ei hurjan montaa olekaan (kaikki yhtä tylsiä). Mutta tämä nyt siis lienee meidän ensimmäinen suurempi hankinta tässä tulevien viikkojen aikana. Samalla ostosreissulla ostan myös tukivyön mikäli en moista käyettynä löydä aiemmin. Sain kuitenkin kokoni mitattua, eli nyt uskallan ostaa nettikirppareiltakin :) Ainoa asia mikä voi kumota tämän ostospäätöksen on se, että jos joku tuttu tai sukulainen nyt yhtäkkiä ilmottaa myyvänsä minulla hyväkuntoisen telakallisen kaukalon halpan hintaan. Heihin voin ehkä luottaa, että kaukaloa ei ole kolhittu tai tiputeltu, varsinkaan kolaroitu.
Mies lähti tänään reissuun ja tulee vasta maanantaina takaisin, joten minä saan hengähdystauon kaikesta ja viettää laatuaikaa lapsosen kanssa. Kaikki tämä tulee varmasti tarpeeseen. Huomenna nautimme shoppailuista Siivouspäivän merkeissä. Koska haaveilen superlöytöjen tekemisistä rääpäleelle ja joudun ottamaan ykkösen ostoksille mukaan, "jouduimme" kertomaan vauvauutisen hänelle. Lapsi on innoissaan kovin ja mielestäni ymmärsi kiitettävän hyvin, ettei vauva ole tulossa nyt eikä kovin piankaan vielä. Voi se odottavan aika silti vielä käydä kovinkin pitkäksi. Tänään kerroin puhelimitse myös äidilleni, joka oli suht innoissaan hänkin :) Olin huomaavinani mummomaisia hssötyspiirteitä, kun hän alkoi heti miettimään, että täytyisikö meidän muuttaa ja mitä kaikkea täytyy hankkia ja taisi mainita useaan kertaan pitävänsä silmänsä auki kirpputoreja kiertäessään.
Näissä tunnelmissa aloitellaan meillä viikonloppua. Mukavaaa sellaista myös teille kaikille!! :)
Kävin tänään kuuntelemassa ilmaista luennointia lastenvaunuista parissa lastentarvikeliikkeessä. Ehkä hieman hyväksi käyttäjä olo tuli, kun aikomustakaan minulla ei ole ko. liikkeistä vaunuja ostaa. Halusin kuulla ammattilaisen mielipiteitä siitä mitä vaunuissa pitäisi olla (eli KAIKKEA) ja mikä on ehkä turhaa (eli EI MIKÄÄN). Sain jonkinlaisen käsityksen siitä mitä haluaisin vaunuilta. Huomaan kuitenkin olevani niin pinnallinen, että minulle tuo tärkein elementi vaunuissa on kuitenkin se estetiikka. Suurin osa vaunuista on vaan niin hirveen tylsiä!! Vaunut tulen ostamaan kuitenkin ALLE 200e hintaan käytettynä. Silmät ja korvat on jo auki. Käytettynä aion ostaa kaiken muun paitsi turvakaukalon.
Sain kuitenkin päätettyä, että turvakaukaloksi meille tulee Akta Gracon Logico telakalla, koska se on niitä harvoja telakallisia jotka meidän menneen vuosituhannen malliseen autoon saa kiinni. Plus se oli suht edullisen hintainen. Väriä en vielä saanut päätetyksi, vaikka vaihtoehtoja ei hurjan montaa olekaan (kaikki yhtä tylsiä). Mutta tämä nyt siis lienee meidän ensimmäinen suurempi hankinta tässä tulevien viikkojen aikana. Samalla ostosreissulla ostan myös tukivyön mikäli en moista käyettynä löydä aiemmin. Sain kuitenkin kokoni mitattua, eli nyt uskallan ostaa nettikirppareiltakin :) Ainoa asia mikä voi kumota tämän ostospäätöksen on se, että jos joku tuttu tai sukulainen nyt yhtäkkiä ilmottaa myyvänsä minulla hyväkuntoisen telakallisen kaukalon halpan hintaan. Heihin voin ehkä luottaa, että kaukaloa ei ole kolhittu tai tiputeltu, varsinkaan kolaroitu.
Mies lähti tänään reissuun ja tulee vasta maanantaina takaisin, joten minä saan hengähdystauon kaikesta ja viettää laatuaikaa lapsosen kanssa. Kaikki tämä tulee varmasti tarpeeseen. Huomenna nautimme shoppailuista Siivouspäivän merkeissä. Koska haaveilen superlöytöjen tekemisistä rääpäleelle ja joudun ottamaan ykkösen ostoksille mukaan, "jouduimme" kertomaan vauvauutisen hänelle. Lapsi on innoissaan kovin ja mielestäni ymmärsi kiitettävän hyvin, ettei vauva ole tulossa nyt eikä kovin piankaan vielä. Voi se odottavan aika silti vielä käydä kovinkin pitkäksi. Tänään kerroin puhelimitse myös äidilleni, joka oli suht innoissaan hänkin :) Olin huomaavinani mummomaisia hssötyspiirteitä, kun hän alkoi heti miettimään, että täytyisikö meidän muuttaa ja mitä kaikkea täytyy hankkia ja taisi mainita useaan kertaan pitävänsä silmänsä auki kirpputoreja kiertäessään.
Näissä tunnelmissa aloitellaan meillä viikonloppua. Mukavaaa sellaista myös teille kaikille!! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)